Pappina tehtaanpiipun juurella kertoo papista, jonka työsarka oli pääasiassa Myllykoskella, tehdaspaikkakunnalla. Niin tehtaan ollessa toiminnassa kuin senkin jälkeen, kun se hiljeni.
Juhani Huovila kertoo muistelmissaan, kuinka hänestä tuli pappi ja missä ja miten hän sitä virkaa hoiti. Kuvien kera kirja on äärimmäisen kiintoisaa luettavaa ja sitä lukiessa kulkee sen kappaleen matkaa papin rinnalla. Tulee jollain lailla hyvä mieli, sillä ei ole papiksi kenestä tahansa.
Huovila ei ollut pelkästään pappi, vaan myös kirkkoherra. Kun Myllykoski ja lähikunnat yhdistyivät Kouvolan kanssa, hänestä tuli kirkkoneuvoston puheenjohtaja. Tuli hyvin selväksi, ettei ole papin työ pelkkää kirkossa saarnaamista, vihkimistä ja hautaan siunaamista.
Pappina tehtaanpiipun juurella on erittäin hieno kirja, kuvaus papin ammatista. Mihin kaikkeen sitä joutuu ja miten kaikesta selviää. Miten pappi jaksaa, kuinka hän viettää vapaa-aikaansa ja kuka lohduttaa häntä, kun suru kohtaa.
Eniten jää mieleen, miten paljon papin virassa tapaa ihmisiä, kaikki erilaisia ja kaikkia tulisi ymmärtää, ottaa huomioon, kuunnella ja lohduttaa. Ei siihen monesta olisi, joten ei ole ihan syyttä sanottu, että papin virka on kutsumusammatti.
Kirjassa kuljetaan 1970-luvulta 2010-luvulle ja sen voi lukea kuka tahansa. Toki paikkakuntalaisille se voi antaa enemmän, kun he tuntevat Juhani Huovilan, mutta jos haluaa tietää jotain papin työstä, niin tässä siitä kerrotaan.