Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Ellilän uusimmassa romaanissa pappi todellakin saa kyytiä monellakin eri tavalla. Perheen isä, pappi, vastustaa naispappeutta ja seurakunnassakin on jo ongelmia. Kun vaimo, Matleena, lasten kasvettua päättää saattaa loppuun teologin opintonsa ja valmistua, alkaa soppa idyllisessä vasta hankitussa omakotitalossa kiehua. Matleena alkaa vapaaehtoisesti tehdä töitä ns. perinteiseen luterilaiseen uskoon paneutuvassa lehdessä sekä hoitaa tämän ohella kodin, sinne hiljalleen pesiytyvät lemmikit sekä hankkii itselleen puolipäivätyön hautaustoimistossa.
Jokin jää kuitenkin kaivertamaan mieltä. Hän tekee valtavan paljon taustatyötä, että mies valittaisiin seurakunnan kirkkoherraksi, mutta turhaan. Kirkkoherran vaaleissa voiton vie miehen työtoveri, naispappi. Mies sanoutuu irti virastaan ja Matleena on taas valintojen edessä. Samaan aikaan hän nimittäin huomamattaan alkaa kysellä itseltään, miksei nainen voisi olla pappi, missä kohtaa Isossa Kirjassa täsmälleen niin on sanottu? Hän kyseenalaistaa myös perheenäidin rooliaan — tähän asti hän on hoitanut kaikki työt, naisten työt, antanut miehelleen rauhan eikä ole saanut itselleen mitään.
Avioliitto alkaa rakoilla henkisesti ja päätös muutosta miehen työn perässäkin on jo tekeillä ja tehdäänkin, siis mies tekee. Matleena potkitaan pois lehdestä eikä uskonveljistäkään ole apua, he luottavat vain miesten mielipiteisiin. Paras ystävä kuitenkin kannustaa, vaikka hiukan kauhisteleekin tilannetta. Matleena on lähellä luhistumista tavatessaan Heikin, juomisen takia määräaikaisesti hyllytetyn ortodoksipapin, johon hän rakastuu kuin nuorena tyttönä. Heikki kuuntelee, jaksaa yrittää ymmärtää ja tapailla. Mitään seksuaalista heidän välillään ei ole eikä tule, vaikka Matleena sitä salaa ehkä toivookin.
Lopulta Matleena on valmis — hän haluaa pappisvihkimyksen itselleen. Sillä uhallakin, että nyt puhutaan jo avioerosta. Hän on varma uskossaan, varma itsestään, kasvanut koko prosessin aikana naisena. Hän on varma naiseudestaan ja varma omasta selviämisestään myös jatkossa, jopa ilman ketään miestä.
Kirja on melkein parasta Ellillää pitkästä aikaa. Viihdyttävä, ajankohtainen ja ajatuksia herättävä romaani. Kirjassa naispappeus ja siitä keskustelu tulee hyvin esiin, myös uudet tuulet aiheesta. Mielestäni läsnä on myös melkoisen feministinen ote, oikein reipas ja reilu sellainen. Lisäksi tukiverkosto, sen häilyvyys ja tuen antajien oma tarve korostaa itseään ja mielipiteidensä varmuutta tuo jännitettä kirjaan. Itse suosittelen kaikille sekä viihteenä että herättämään ajatuksia ja keskustelua, vaikka aihe sinänsä on meikäläiselle hieman vieras. Ellilä puolestaan tuntuu kirjoittavan myös ympäristöstä ja aiheesta asiantuntevan terhakasti ja eloisasti. Piristävä poikkeus kotimaisen viihdekirjallisuuden joukossa.