Paperilla toinen on kohuttu autofiktiivinen teos, joka kertoo naiseudesta ja äidiksi kasvamisesta. Taustalla painava 14-vuotiaana tehty abortti on tietysti sellaista sisältöä, mitä kirjan markkinoinnissa nostetaan esiin – onhan se jo ajatuksena vähän shokeeraava. Suuresti siinä ei kuitenkaan vellota.
Alkuasetelma tuodaan nopeasti esille muutamassa ensimmäisessä luvussa. On kolme aikatasoa: elämä viikonloppuisän ja tämän lapsen kanssa parikymppisenä, lapsuus ja nuoruus eli aika abortin ja vanhempien eron jälkeen ja sitten kolmikymppisenä elämä oman lapsen kanssa.
Teksti poukkoilee sirpaleittain eri aikatasojen välillä. Paperilla toinen on hyvin sujuva kirja, sellainen helposti päivässä luettava, teksti etenee reippaasti ja melko yksinkertaisin lausein, hyvin helppolukuista tavaraa siis. Tyyli on toimiva ja kuvaa elämänkulun hajanaisuutta hyvin.
Kirjan kohujen suurin aiheuttaja on tietysti sen tapa kuvata seksiä. Jo toisessa luvussa kuvataan, miten nolotti, kun tamponin naru jäi väliin hiertämään anaaliseksin aikana. Tällainen tyyli jakaa tietysti mielipiteitä. Osin seksipitoisuus tuntuu vähän väkinäiseltä tehokeinolta, mutta toisaalta kritiikkiin tulee herkästi moralisoinnin sävyjä, jossa määritellään ulkoa sitä, miten nainen saa seksistä kirjoittaa.
Annetaan siis Emmi-Liia Sjöholmin kertoa elämästään ja seksielämästään miten haluaa. Seksikuvauksista on sentään sanottava, että ne kuvaavat oivallisesti myös huonoa seksiä ja sitä, millaista kaupankäyntiä ja miesten miellyttämistä naisen seksielämä voi olla.
Paperilla toinen on näkökulmasta riippuen joko raikas, ajatuksia ja tunteita herättävä ja kiehtova kirjallinen herkkupala tai pinnallinen, töksähtelevin päälausein kerrottu sietämätön helsinkiläisen etuoikeutetun hipsterielämän kuvaus. Ei ihan huono saavutus esikoisteokselta se.