Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Kun Panteran Cowboys from Hell ilmestyi vuonna 1990, kuuntelin sitä, kunnes minulta oli mennä kuulo. Oli tullut aika heittää Metallica roskakoriin ja keskittyä asiaan. Panteran räkäinen äänimaailma oli pitkälti sen virtuoosimaisen kitaristin Darrell ”Dimebag” Abbottin ansiota. Panterasta tuli nopeasti suosittu bändi, ja se keikkaili hyvin ahkerasti ympäri maailmaa. Maailmalle jäi bändin jäsenten terveys ja ystävyys, ja lopullisesti jo kovasti yskähdellyt Pantera kuoli, kun Darrell Abbott ammuttiin vuonna 2004. Rex Brown on Panteran basisti, joka kertoo elämästään bändissä.
Tuleva Pantera-basisti Rex Brown syntyy teksasilaiseen duunariperheeseen. Koulussa hän tutustuu Abbottin muusikkoveljeksiin, huumeisiin ja yleiseen sekoiluun. Brown liittyy Panteraan 17-vuotiaana, ja säännöt ovat kovat: ei polttelua, ei alkoholia. Päihteettömyys unohtuu heti, ja Panteran kiertueista tulee pahamaineisen kosteita. Alkuaikoina Pantera ottaa muotiasioissa mallia Mötley Crüesta ja pukeutuu spandexiin ja hiuslakkaan. Menestystä tulee vaateparresta huolimatta.
Raha ja suosio ruokkivat tavanomaisia bändien peikkoja: päihteet, siipeilijät ja ylenpalttinen tuhlaaminen nakertavat Panteraa sisältäpäin. Heroiini vie laulaja Phil Anselmoa, Vinnie Paul Abbottista tulee entistä ärsyttävämpi, ja Darrell ja Brown keskittyvät alkoholiin. Panteran nousu ja tuho etenevät kuin elokuvassa. Matkan varrella bändin jäsenet muuttuvat ystävistä vihollisiksi. Laskusuunta ja riidat ovat lopulta niin syviä, ettei Pantera olisi kyennyt jatkamaan, vaikka Darrell olisikin jäänyt eloon. Brownin kuvaus Darrellin kuoleman jälkilaineista onkin surullista luettavaa. Darrellin katkera Vinnie-veli, raivostunut vaimo, sikailevat muusikkokollegat ja vanhojen kaunojen muistelu todistavat, ettei Darrellin murha yhdistänyt, vaan jakoi Panteran jäsenet entistä kauemmas toisistaan.
101-prosenttinen totuus on kaksijakoinen kirja. Brownin kiertuemuistelot ovat hauskaa luettavaa, ja örveltävien muusikoiden kommelluksille kelpaa hekotella. Liian hauskaa sittemmin raitistunut Brown ei salli lukijallaan olevan, ja kirja vuorottelee ryyppyputkimuistojen ja moralisoinnin välillä. Kun Brown malttaa päästää irti julkisivustaan, teksti sujuu ja etenee jouhevasti. Sitten hän heristelee jälleen sormeaan.
101-prosenttinen totuus on klassinen tarina menestyksen kiroista. Pantera oli omalaatuinen ja jopa lahjomaton bändi, joka sammahti tappeluun ja ristiriitoihin. Panteran paluusta on puhuttu paljon, ja Darrellin korvaajana on usein esitetty Zakk Wyldea. Se jäänee nähtäväksi.
101-prosenttinen totuus ei monista kaltaisistaan eroten sisällä lainkaan valokuvia. Se on harmi: olisin halunnut nähdä Panteran pojat trikoissa.