Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Leppoisan ja oikeamielisen jättiläisen Pantagruelin ystävä Panurge haluaisi mennä naimisiin. Hän on oikeassa naimaiässä niin kirjaimellisesti kuin kuvaannollisestikin, ja vaimoehdokkaita varmaankin riittäisi, jos Panurge ilmoittautuisi avioliittomarkkinoille. Matkassa on kuitenkin yksi mutka: Panurge pelkää lähes kuollakseen, että hänen vaimonsa tekisi hänestä aisankannattajan. Niinpä Panurge yhdessä Pantagruelin sekä muutamien muiden kelpo veikkosten kanssa päättääkin ottaa ennustajilta selvää tulevasta kohtalostaan. Ennustajien ennustukset ovat tietenkin melko epämääräisiä, ja Panurgen yrittäessä kaikkensa ennusmerkkien myönteiseksi tulkitsemiseksi Pantagruel yleensä näkee merkeissä selvät viitteet roistomaiseen vaimoon, joka tekee miehestään takuuvarmasti häpeällisellä tavalla aisankannattajan.
Juoni on Pantagruelin kolmannessa kirjassa ilman muuta sivuseikka. Pääasiana on Pantagruelin ja Panurgen sekä monien sivuhenkilöiden hauskat keskustelut. Paikoin tekstissä on purevaa ironiaa ja ajan hengelle kuittailua, ja erityisen herkullinen on kertomus oikeudenkäyntiprosessien kypsymisestä täyteen mittaansa. Toisaalla Rabelais heittäytyy vain yksinkertaisesti laukomaan toinen toistaan härskimpiä ja suorasukaisempia vitsejä ja kaskuja, joissa maistuu elämä kaikkine henkisine ja erityisesti lihallisine iloineen.
François Rabelais on estottoman huumorin ja elämäniloisen hulluttelun ja letkauttelun yksi suurista klassikoista. WSOY on klassikkosarjassaan ottanut härkää — hmm, tuota — sarvista, ja viimein julkaissut kolmannen osan Pantagruelin saagasta suomeksi. Ville Keynäsin suomennosjälkeä on ihailtava, sillä jo Rabelais’n omana aikana jopa ranskankieliset lukijat ovat tarvinneet apusanastoja Rabelais’n kielellä leikittelyjen ja keksittyjen sanojen ymmärtämiseksi. Kirjassa on myös suuri määrä viitteitä mytologiaan, ja erityisesti ilman kreikkalaisten ja roomalaisten klassikkojen tuntemista teosta olisi ilman kattavaa selitysosiota melko hankalakin seurata. Onneksi kirjan toimituskunta on tehnyt kautta linjan laadukasta työtä, ja Rabelais’n vihjaukset ja viittaukset on selitetty erittäin säntillisesti.
Rabelais’n suomentaminen on kulttuuriteko, joka jo sellaisenaan ansaitsee vinkkauksen. Mutta tässä on vielä lisäksi kyse niin hervottoman hauskasta kirjasta, että jo sen iloisten ja härskien letkautusten takia kirja kannattaa ehdottomasti koluta läpi.
