Korkeakirjalliset klassikkoteokset voivat olla hyvinkin kiinnostavia. Munkki Rabelaisin renessanssin aikaan 1500-luvulla kirjoittama Pantagruel on oivallinen esimerkki kirjasta, jonka huumoria vuosisatojen pölykerrokset eivät ole tukehduttaneet.
Pantagruel on takakansitekstin mukaan pistävää satiiria aikansa ilmiöitä ja instituutioita kohtaan — se jääköön niille, jotka ajasta jotain tietävät. Sitä voi huoletta lukea myös kepeänä viihteenä kaikessa groteskiudessaan.
Suomentajalle hatunnosto, sillä Rabelaisin teksti on tuskin ollut mitenkään helppoa käännettävää. Paikoin onkin turvauduttu omaan sepustamiseen, mikä onkin ollut oikea ratkaisu. Kirjaimelliset merkitykset eivät ehkä välity, mutta teksti on sujuvaa ja huumori hauskaa, vaikka kenties outoa.