Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Tämä ruotsalainen sarjakuva sattui silmiin Aamulehdestä, jossa Liv Strömquist sitä kehui. Strömquistin kehut kelpaavat, joten Moa Romanovan ilmeisesti omaelämäkerrallinen sarjakuva pääsi syyniin.
Lukeminen meinasi tosin tyssätä oitis, Romanovan piirrostyyli on minun makuuni aika järkky, isot pienipäiset hahmot ovat jonkinlainen mangan antiteesi ja nyt itse asiassa toivat yllättäen mieleen Yellow Submarinen – puuttuu vain psykedeelinen värimaailma. Pääsin kuitenkin järkytyksestä yli ja jatkoin sitkeästi lukemista.
Paniikkiprinsessa kertoo Moasta, joka kärsii ahdistuksesta ja paniikkihäiriöstä. Moan elämään tulee uusi mielenkiintoinen käänne, kun hän tapaa Tinderissä viisikymppisen tv-julkkiksen, joka haluaa ryhtyä taidealasta haaveilevan Moan mesenaatiksi. Aivan ongelmaton tämä suhde ei tietenkään ole; parikymppisen Moan ja viisikymppisen julkkismiehen suhde näyttäytyy heti vähän epäilyttävänä.
Kaiken muun lisäksi paniikkihäiriö puristaa musertavan otteensa Moan ympärille, kun tämä pyristelee ahdistuksen, päihteiden, elämän suunnattomuuden ja – onneksi – ystäviensä keskellä. Sarjakuva kuvaa hienosti päämäärätöntä haahuilua, epämääräistä töiden pakoilua ja ahdistuksen tunnetta elämän edessä.
Loppu on sentään positiivinen. Mitään yllättävää ihmeparantumista ei nähdä, mutta ainakin vähän alkutilannetta valoisampi näkymä ja ehkä vähän paremmat keinot pärjätä paniikin ja ahdistuksen kanssa. Alussa vieraannuttavalta tuntuvan rujo piirrostyylikin alkoi albumin 180 sivun aikana miellyttää enemmän. Romanova osaa tosiaan kuvata elämän vetelyyttä hahmoillaan erinomaisesti, hahmoissa on luonnetta ja ne välittävät tunnetiloja ja fiiliksiä hyvin ja täsmällisesti.
Paniikkiprinsessa tarjoilee oivan paketin ruotsalaista milleniaaliajankuvaa ja elämää paniikkihäiriön ja ahdistuksen kanssa.
