Delirium-kirjan traagisten lopputapahtumien seurauksena Lena on Pandemonium-kirjassa jäänyt yksin ja yrittää sopeutua uuden elämänsä vaatimuksiin. Naiivit haaveet onnellisesta tulevaisuudesta Alexin kanssa jäävät menneisyyteen, ja Lena joutuu taistelemaan muiden kapinallisten kanssa jokapäiväisestä selviytymisestä. Entiseen elämäänkään ei enää voi palata, sillä karkaaminen poltti sillat takana lopullisesti.
Vähitellen alkaa kuitenkin vaikuttaa siltä, että valtakoneisto on alkanut horjua ja kapinallisten määrä kasvaa. Voisiko tunteet salliva yhteiskunta kuitenkin olla tulevaisuudessa mahdollinen? Entä voiko Lena enää koskaan löytää mitään rakastamisen arvoista? Ja onko rakkaus kaiken aiheuttamansa tuskan arvoista?
Pandemonium jatkaa hätkähdyttävää Delirium-sarjaa ja johdattaa lukijan entistä syvemmälle kapinallisten toiminnan pyörteisiin. Samalla seurataan Lenan toipumista Alexin menettämisestä ja tämän pyrkimystä saada uudelleen ote elämästään. Mielestäni Pandemonium on jopa Deliriumiakin parempi kirja, eivätkä sen juonikuviot päästä lukijaa otteestaan ennen kirjan viimeistä sivua. Eivätkä oikeastaan sittenkään, sillä itse jäin miettimään tapahtumien jatkoa vielä pitkäksi aikaa kirjan lopetettuani, niin koukuttava oli kirjan loppuyllätys. Uskoisin että Nälkäpeli-trilogiasta pitäneet lukijat tykästyvät myös tähän sarjaan, niin samantyyppisiä teemoja näissä kirjoissa käsitellään.