1990-luvun puolessavälissä Yleisradio lähetti pitkän ja kiinnostavan sarjan Neil Hardwickin maailmanympärimatkasta kuvaaja Robin Smithin kanssa. Paluu Timbuktuun kertoo tuon samannimisen tv-sarjan tekemisestä ja kaikista lähes ylipääsemättömistä vaikeuksista, joita tekijäkaksikko joutui rankalla matkallaan kokemaan. Yli kolmen kuukauden yhdessäolo haastavissa olosuhteissa ei tosiaankaan ollut aina pelkkää ruusuilla tanssimista.
Matkasta tuli kovin erilainen kuin mitä he olivat alunperin suunnitelleet. Vaikeudet alkoivat jo koti-Suomessa, kun kuvauslupa-asiat Intian suurlähetystön kanssa eivät ottaneet edetäkseen. Tämä oli kuitenkin vasta alkusoittoa: Smith ja Hardwick joutuivat koko ajan painiskelemaan raskaiden matkatavaroiden, rikkoutuvien kameranosien, pettävien aikataulujen ja yllättävien reittimuutosten kanssa. Mutta pahimmaksi vitsaukseksi muodostui Robinin Vietnamista saama ilmeisesti ameban aiheuttama punatauti, jonka seurauksena Robin oli suurimman osan matkasta rankan vatsataudin kourissa. Toinen matkalaisista kuorsaa, toinen ripuloi. Eri huoneet aina, kun mahdollista.
Mutta ei pelkkiä vaikeuksia: Hardwickin tekstiä siivittää koko ajan pieni mustahkon huumorin silaus, josta päätellen oikeastaan matkailu oli ihan avartavaakin. Hardwickin rivien välistä on ymmärettävissä, että hän oli jo matkalle lähtiessään melko kokenut reissaaja, vaikkeivät hänen menneet matkansa ihan Madventures-osastoa olleetkaan olleet. Matkan varrelle osuu myös muutamia kiireettömän leppeitä jaksoja, joista selvästi nautinnollisin liittyi pitkähköön pysähdykseen Tongasaarille.
Paluu Timbuktuun oli itsellenikin paluu tuttujen muistojen äärelle. Seurasin aikanaan tv-sarjaa tiiviisti, ja muistan lukeneeni kirjankin jo heti sen ilmestyttyä. Nyt uusintakierroksella osasin ehkä kiinnittää huomiota hieman erilaisiin pointteihin kuin aiemmin. Paluu Timbuktuun on kelpo matkakertomus, jota kyllä kelpaa suositella.