Vihdoinkin sain Paluun Rivertoniin luettua ja kyllä kannatti vaikka aikaa siihen meni. Kirjaan oli vaikea tarttua, ehkä siitä syystä, että aihe ja etenkin aikakausi todella kiinnostavat.
Kertojana on Grace, joka on työskennellyt Rivertonin kartanon sisäkkönä ja sen jälkeen suvun tyttären kamarineitona ennen ja jälkeen ensimmäisen maailmansodan. Vuosikymmeniä myöhemmin Rivertonin kuuluisasta tragediasta on tekeillä elokuva ja ainoana elossa olevana Gracea haastatellaan ja samalla hän päättää kertoa kaiken veljenpojalleen. Myös kaiken sen, minkä on päättänyt pitää salaisuutena.
Muistelut ja toisen käden kerronta hajottivat tarinaa, josta olisi helposti saanut yhtenäisemmän. Aina ei tuntunut kovinkaan uskottavalta, että sisäkkö on kuunnella tapittanut loputtomia keskusteluja. Kuin ylipitkässä elokuvassakin, olisi Rivertonissa ollut editoimisen varaa ja yli 600-sivuiseen kirjaan mahtui mukaan myös muutama klisee.
Kun sitten sujahdettiin vuosikymmeniä taaksepäin, heräsi koko kirja kuitenkin eloon. Todellista herkkua muun muassa Downton Abbeyn faneille.