Pienessä pohjoisenglantilaisessa kaivoskaupungissa Arnhillissä tapahtuu hirvittävä tragedia. Äiti tappaa lapsensa ja itsensä ja jättää seinään verellä kirjoitetun viestin: ”EI MINUN LAPSENI”.
Joe Thorne päätyy palaamaan kotiseudulleen tämän tapauksen myötä. Tietenkään ei ole mitään aavemaista siinä, että Joe saa töitä opettajana lapsensa tappaneen äidin tilalla, tai siinä, että Joe muuttaa asumaan taloon, jossa veriteko tapahtui. Varsinainen syy paluun takana oli kuitenkin sähköposti, jonka Joe sai: ”Tiedän mitä siskollesi tapahtui. Se tapahtuu taas.”
Joen sisko Annie kuoli, kun Joe oli lapsi. Kuolema oli tapaturma, liikenneonnettomuus, jossa Joe itsekin loukkaantui ja myös Joen isä kuoli. Ennen tätä tapaturmaa Annie oli kadonnut pariksi päiväksi ja palannut sitten. Tapaukseen kuitenkin liittyy sellaisia käänteitä, jotka ajavat Joen palaamaan takaisin Arnhilliin, vaikka palaamiseen ei olisi ensimmäistäkään hyvää syytä.
Vastaanottokaan ei ole lämmin. Joen paluu on viimeinen asia, mitä Joen vanha kaveri, koulukiusaajien king ja nykyinen menestynyt kaupunginvaltuutettu Stephen Hurst haluaa. Niinpä vastassa on vastaanottokomitea, joka tekee rujoa jälkeä. Hurst ei kuitenkaan tiedä, mitä Joe pakenee ja kenen kuvioihin sotkeutuu…
Salaisuuksia on kerroksittain ja menneisyyden kauhut paljastuvat pikku hiljaa. Paluu pimeästä on vahvasti Stephen Kingin jalanjäljissä kulkevaa kauhukirjallisuutta, jossa lapsuus on pimeää aikaa ja jättää aikuisiällä asti tuntuvat traumat ja taakat. Todella hienosti synkkä kirja, siis.