Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Etsin kirjoja Kreikasta ja löysin Victoria Hislopin. Saari ja Elämänlanka olivat molemmat sen verran huimaavaa luettavaa, että tiesin jatkossakin tarttuvani jokaiseen vastaantulevaan Hislopin tarinaan. Paluu on viihdyttävä kattaus fiktiota ja tiukkaa historiallista faktaa. Kreikan sijaan nyt tarinan näyttämönä on Espanjan tuhoisa sisällissota.
Paluussa tehdään matkaa sekä ajassa että kilometreissä. Ystävykset Sonia ja Maggie matkustavat lounais-Lontoon Claphamista Granadaan salsakurssille. Tanssi kiehtoo molempia ja Soniakin saa nauttia harrastuksestaan ilman aviomiehensä Jamesin paheksuntaa. Elämä Jamesin rinnalla on taloudellisesti turvattua mutta tylsää ja ahdistavaa. Omasta rauhastaan nauttien Sonia vaeltelee Granadan katuja ja istahtaa iäkkään Miguelin kahvilaan kupilliselle, joka muuttaa hänen koko elämänsä. Sonia tosin palaa lomaviikkonsa jälkeen Englantiin, mutta matkustaa pian uudestaan Granadaan ja saa kuulla Miguelilta El Barril -kahvilan tarinan. Miguelin muistelmat vievät Sonian ja lukijan kauas 1930-luvulle. Tuolloin kahvilaa pitivät Pablo ja Concha Ramirez neljän lapsensa kanssa. Kun Espanjan sisällissota puhkeaa heinäkuussa 1936, myös Ramirezin perheen elämä murenee pala palalta.
Miguelin kerronnan myötä Sonialle selviää aivan uusia asioita myös hänen oman perheensä menneisyydestä. Tanssi, aivan erityisesti flamenco, saa aivan uuden merkityksen. Lopulta paljastuu myös Miguelin henkilöllisyys – ehkä aavistuksen ennalta-arvattavasti, mutta tarinan kannalta sillä ei ole merkitystä. Tärkeintä on Ramirezien tarinan kautta kerrottu sisällissodan tragediakuvaus. Uhka ei ole vain ulkoa päin tulevaa, vaan myös perheen sisällä tehdään erilaisia puolenvalintoja.
Heinäkuussa tulee kuluneeksi 80 vuotta Espanjan sisällissodan puhkeamisesta. Ajanjakson kauheus tyrmistyttää, mutta mitäpä auttaa silmiä sulkea totuudelta. Eurooppa on matkalla kohti maailmansotaa ja sen valmistelun piirteitä on helppo havaita Espanjan konfliktissa – onhan sitä jopa kutsuttu toisen maailmansodan kenraaliharjoitukseksi. Ehkä seuraavalla Espanjan lomareissulla ympäristöään voi katsoa hieman uusin silmin. Joka tapauksessa itse luen hyvin mielelläni naisten kertomaa sotahistoriaa, joka parhaimmillaan Hislopin tyyliin kasvaa yhteiskunnalliseksi kertomukseksi yksilö- ja perhetasolla. Asiapitoisuutensa rinnalla Paluu on joka hetki myös viihderomaani ja rakkaustarina, tunnetta täynnä.
