Juha Vesalan aiemmat kirjat ovat olleet joko lapsille tai sitten äärimmäisen huumoripitoisia. Paloiteltu mieli ei ole kumpaakaan. Tämä lähinnä aikuisille suunnattu kirja on aiheeltaan melko raskas, joskin Vesalan kieli hiukan keventää rytmiä.
Kirjassa jakaudutaan kahteen eri kohteeseen. On kaksi miestä, toinen jossain Suomessa, toinen Pietarissa. Molemmilla on naishuolia eli tuttu juttu. Sergei on se Pietarin mies ja Valtteri Suomessa. Valtterilla on se mieli, joka on palasina. Hänellä on skitsofrenia.
Sergei on pettynyt naissuhteissaan, mutta hänellä on ystävä, Sasha, joka on varsinainen naistenmies. Hän lupaa tai oikeastaan haluaa Sergeille naisen ja auttaa asiassa, mutta miksi? Sergei tai Serjoza tutustuu ohimennen naapurin vanhempaan naiseen, jonka maine on vähän kyseenalainen. Hienoa kuvausta Pietarista ja sen asukkaista.
Valtteri on se, jonka pään sisälle päästään, ja se onkin melkoista palapeliä. Valtterilla on Maria, joka ei kyllä ole niitä ihan tolkullisimpia ihmisiä. Silti, Valtteri rakastaa Mariaa, istuu mattotelineellä ja odottaa. Kun Maria lähtee Pietariin, pian Valtteri menee perässä. Valtteria käy kyllä sääliksi ja tekisi mieli oikein antaa hänelle halaus.
Valtterin mielen kuvaaminen on huimaa ja hyvin uskottavaa, ainakin oletan niin. Skitsofreeninen mieli on vaikea ja niin monivivahteinen.
Tarinat sotkeutuvat lopussa toisiinsa ihan näppärästi ja Paloiteltu mieli on tullut päätökseen. Sitä jää miettimään kädet ristissä, että miten voi olla kiitollinen siitä, että oma mieli on jokseenkin kokonainen tai ainakin luulen niin.