Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Taas oli käsissäni ihana suomalaisen näyttelijän tarina elämästä. Vaan ei voi välttyä siltä, että puhutaan Tauno Suuresta, Tauno Palosta, joka oli aikansa legenda, kaikkien naisten “märkä päiväuni”, jos sallitaan näin rahvaanomainen ilmaisu, mutta tottahan se oli.
Itselleni oli kamala järkytys silloin aikoinaan ymmärtää, ettei Tauno Palo ollutkaan Ansa Ikosen mies, vaan että ensin oli ollut joku Sylvi Sakki ja sen jälkeen Kirsti Ortola. Meni vuosia, ennen kuin pystyin sen hyväksymään. Joka tapauksessa, Tauno Palon ja Kirsti Ortolan rakkauden hedelmä on Jukka-Pekka Palo. Sitten vielä sekin, että miksi ei ole poika ollenkaan isänsä näköinen… No, suotakoon anteeksi nuoren ihmisen omituisen ulkonäkökeskeiset kummastelut, sillä kun ikää tuli lisää, ymmärsin asiat eri tavoin.
Jukka-Pekka Palo on tehnyt mittavan uran pääasiassa teatterissa. Muistan kun näin Kansallisteatterissa vuonna 1992 esityksen Elämää pitempi yö, jossa Jukka-Pekka veti osansa muun muassa Esko Salmisen kanssa. J-P teki mittavan uran Kansallisteatterissa, mutta myös Helsingin kaupunginteatterissa. Esko Salmisen kanssa hän oli muutenkin paljon tekemisissä.
“Roskalehdistö” on nostanut tämä kirjan tiimoilta kaikkea aivan turhaa, josta kirjassa on vain vähän mainittu. Itse nostaisin esiin sen, että Jukka-Pekalla ja hänen vaimollaan Riitalla on toimiva suhde. Se on kestänyt kaiken ja vielä poikinut kaksi ihanaa tytärtä. Siitäkin kerrotaan, miten liitto on pysynyt kasassa.
Koko kirja on lämminhenkinen. Liisa Talvitie on tehnyt upeaa työtä, kun on taitavasti osanut kasata yhden ihmisen elämän avoimesti ja niin kiinnostavaan tyyliin esille. Tämä on tarina näyttelijän elämästä, teatterista, ihmisestä! Nautin joka hetkestä!
