Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Onko Afrikka tuo suuri tuntematon, jossa tohtori Livingstone katoaa kaiken sivistyksen tavoittamattomiin? Miten päästä alkuvoimaisen, salaperäisen ja tutkimattoman alkulähteille? Jari Järvelän novelleissa osoitetaan, että useimmiten riittää, kun katsoo lähelle, omiin lähimmäisiinsä.
Paljon on Afrikasta kertomatta on yhdentoista novellin kokoelma, jonka teemoja ovat ihan tavallisten ihmisten ihan tavalliset arkiset ongelmat. Novelleja yhdistävänä punaisena lankana voisi pitää sitä, että edes tutuimpia ihmisiä me emme oikeasti tunne. Kaikista löytyy jokin odottamaton elementti. Vaikka välillä metsästetään Tiina Lillakin nimikirjoitusta ja välillä putsataan ruosteista rahtilaivan ruumaa haulikoin, alkavat omituisimmatkin tapahtumaketjut ja tilanteet ihmisistä ja heidän välisistä suhteistaan.
Järvelän teksti on tiivistä ja sujuvaa, eikä turhia selittelyjä todellakaan jää kaipaamaan. Itse asiassa kokoelman suurimmaksi helmeksi nouseekin kirjan lyhin novelli, vain kaksisivuinen Kolibrikaappi. Järvelä näyttää tässä, että pinnan alla kytevän suuren draaman ratkaisemiseen ei tarvita montaa sanaa – ei, vaikka sen tekisi vielä tavattoman hauskasti!
Järvelän tapa kertoa on kiehtova. Yleensä kertomuksen koko asetelma paljastuu vasta vähitellen, ikään kuin jälkikäteen selitellen. Inhimillisesti isot ja jopa järkyttävät tapahtumat – kuolema, ero, sormen irtoaminen(!) ja niin edelleen – jäävät Järvelän novelleissa sivutapahtumiksi, kun merkityksiä haetaan vaikkapa kännykkämaston pystyttämisestä tai lattian kosteusvaurioista.
Jari Järvelä on erinomainen novellisti, kuten myös aiemmin vinkkaamani tuoreempi kokoelma Château Inkeroinenkin todistaa. Jos on lukuajasta pulaa, on novelli hyvä vaihtoehto, ja Jari Järvelän novelleja kyllä kelpaa vinkata.
