Iltapäivälehden viihdeosaston nuori naistoimittaja ei ole kovin hyvä työssään: hän ei aio paljastaa, että kovassa nousukiidossa olevalla ulkoministerillä on avioliittonsa ulkopuolella salarakas — hän itse. Ongelma on, että hän on aidosti oikeasti hyvin rakastunut ulkoministeriin. Myöskään ulkoministeri ei tiedä hänen oikeaa identiteettiään. Itsensä aidon paljastamisen sijasta toimittaja tekeytyy hautausmaan työntekijäksi nimeltä Marilyn — ja kaikki menee pitkään ministerille täydestä. Suhde kun perustuu lähinnä sen fyysiseen puoleen.
Taina Latvalan Paljastuskirjan pääteemana on nuoren naisen identiteettikriisi. Työnteko ei tunnu oikealta, eikä työympäristökään innosta. Aina pitäisi olla jotain mehevää kirjoitettavaa, jotta päivän lehti saataisiin myydyksi, mutta miten misseistä, maajusseista ja sinkkuäideistä voi oikeasti keksiä kuukaudesta toiseen jotain sanottavaa? Samaan aikaan iskee mahdoton rakkaus, joka pakottaa muuntumaan joksikin toiseksi. Jotenkin selvitäkseen kertoja kirjoittaa tunteistaan. Apuna toimivat Charles Bukowskin, Marilyn Monroen ja Henry Millerin haamut.
Kaiken kaikkiaan Taina Latvala on lupaava nuori kirjailija, joka nyt esikoisromaanissaan (novellikokoelma Arvostelukappale ilmestyi 2007) kurkottaa paikoin melko kunnianhimoisiinkin sfääreihin, ja onnistuukin siinä varsin viihdyttästi. Hän tuntee hyvin kuvaamansa viihdetoimituksen ja iltapäivälehden teon, sillä hän on itsekin työskennellyt alalla. Paikoin Latvala äityy melko ronskiksikin, ja Paljastuskirja sisältääkin melko paljon voimakkaita kohtauksia, jotka eivät sovellu lapsille.
Kirjan parasta antia ovat ilman muuta kertojan henkilössä syvemmälle menevät identiteettipohdinnat Marilynin ja renttu-Bukowskin kanssa, sillä niissä vasta Latvala vapautuu kaikesta totunnaisesta ja päästää mielikuvituksensa kunnolla valloilleen. Lähdeaineistoon on selvästi perehdytty hyvin. Mutta yksi pieni asiavirhe paistaa kirjan sivuilta vähän ikävästi: Bukowski tuhlasi rahansa viinaan, naisiin ja laukkaradoille, ei raveihin.