21.1.1998 toimittaja Johanna Aatsalon elämä muuttui. STT julkaisi Aatsalon uutisen, jonka mukaan hiihtäjä Jari Räsänen oli käyttänyt kasvuhormonia. Uutinen johti vuosien oikeustaisteluihin, kollegoiden vihaan ja lopulta parisuhteen loppumiseen sekä itsetuhoisiin ajatuksiin.
Johanna Aatsalon Paljastus kertoo, mitä toimittajalle tapahtui uutisen julkaisun jälkeen. Meno oli kovaa. Hiihtoliitto ja sen johto Esko Ahoa myöten ryhtyivät mediasotaan Aatsaloa vastaan. Paljastuksesta aloitettiin rikostutkinta, joka johti sekä käräjä- että hovioikeudessa langettavaan tuomioon. Varsinkin käräjäoikeuden tuomio ja sen langettamat vahingonkorvaukset olivat paljon ankarammat kuin esimerkiksi raiskaustuomioissa.
Aatsalo joutui myös omien kollegoidensa vihan kohteeksi. Vihapuhe oli 1990-luvun lopulla tuntematon termi, mutta naispuolisena toimittajana, joka oli kehdannut loata mieshiihtäjän, hän sai kuulla sitä tutuilta ja tuntemattomilta.
Vuonna 2001 Lahdessa tapahtunut suomalaishiihtäjien joukkokäry muutti ihmisten käsityksen suomalaisen hiihdon puhtaudesta. Siitä huolimatta Johanna Aatsalo pysyi edelleen urheilupiireissä epätoivottuna henkilönä. Hän ei koskaan enää toiminut urheilutoimittajana.
Aatsalo käy kirjassaan Paljastus kronologisesti läpi tapahtumat uutisen julkaisusta oikeudenkäynteihin ja lopulta totuuden paljastumiseen. Kirjasta voi aistia valtavan paineen, jonka alla Aatsalo on sinnitellyt. Pahimpina aikoina hänellä oli itsetuhoisia ajatuksia.
Aatsalon teos Paljastus jättää lukijan hiljaiseksi. Hiihtoliiton taktiikkana oli kieltää kaikki, mutta jälkiviisaana voi miettiä, oliko se lopulta sen arvoista. Lahden joukkokäry jätti jälkeensä vain rikkinäisiä ihmiskohtaloita, eikä kukaan osallisista voittanut mitään. Paljastus-kirjan luettuani toivon, ettei yksikään toimittaja joudu kokemaan samaa kuin Aatsalo, joka teki ainoastaan työtään selvittäessään Jari Räsäsen kasvuhormonin käyttöä. Lehdistönvapaus on demokraattisena arvona jakamaton ja mittaamattoman arvokas. Sitä ei saa pelottelulla tai solvauksilla särkeä.