Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Paljain käsin on vahva, realistinen tarina yhden suvun naisista, äideistä ja tyttäristä. Se kertoo naiseudesta, äitiydestä ja ihmisten välisistä kuiluista, ymmärtämättömyydestä, erilaisista perhesiteistä ja menneisyyden taakasta. Anni-mummon mielestä naisen pitää pärjätä yksin ja Vaaran naiset neljässä sukupolvessa yrittävät ainakin pärjätä — kukin omalla tavallaan ja omaa taakkaansa kantaen! Miehiltä ei apua pyydellä, ei edes välttämättä puolisolta, jos sellainen vielä on…
Vaaran perheessä on kolme aikuista tytärtä. Pikkusisko Varpu hoitaa vanhuksia lähihoitajana, muttei osaa pitää huolta välttämättä edes itsestään. Siskoistaan hän kyllä kantaa huolta ja huolehtii. Omapäinen Inari, keskimmäinen, rimpuilee suhteessaan naimisissa olevaan mieheen. Hän tietää kuitenkin, että lupaukset eivät tule toteutumaan. Virvan, taiteilijan ja sisaruksista vanhimman, avioliitto on lähes katkolla lapsettomuuden takia.
Kaikilla tyttärillä on hankala suhde äitiinsä. Äiti taas on kärsinyt oman äitinsä rakkauden puutteesta ja perhehelvetistä. Tällaista ketjua on vaikea katkaista. Naisen osa sukupolvesta toiseen on ollut selvitä yksin. Miehistä ei ole ollut tukea. Äidillä, äidinäidillä ja Anni-mummolla on kaikilla takanaan omia traumoja. Perheen kahleista on vaikeaa päästä — vai onko loppujen lopuksi tarpeen päästäkään? Kuitenkin äitien, tyttärien ja siskojen suhteet ovat ainoat, jotka pitävät maailman paikoillaan, vaikka kaikki muu häviäisi, pettäisi ja jättäisi. He ottavat siis elämän vastaan ilman suojahanskoja — paljain käsin!
Essi Tammimaan käyttämä kieli on sujuvaa, hauskaa ja omanlaistaan: täynnä uudissanoja, tarkkoja havaintoja ja yksityiskohtia. Kerronta tuntuu alussa hieman hajanaiselta ja sekavalta, koska naiset kertovat omaa tarinaansa kukin omalla tavallaan. Hetken luettuaan tätä osaa kuitenkin arvostaa, kun asiat ja tapahtumat alkavat linkittyä toisiinsa pientenkin vihjailujen tai tapahtumien kautta. Kirja vaikuttaa hyvin realistiselta suurimmalta osin ja ainakin minä pidin tästä. Suosittelenkin lähinnä arkirealismin ystäville, suurta romantiikkaa tai draamaa tämä ei ehkä tarjoa, mutta erinomaisen katsauksen sodanjälkeisen sekä seuraavan sukupolven naisten nykyelämään, tarpeisiin sekä mahdollisuuksiin ja selviytymiseen omana itsenään. Naisen on uskottava ja luotettava vain itseensä, muuta mahdollisuutta ei ole.