Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Lisa Wool-Rim Sjöblom adoptoitiin Ruotsiin Etelä-Koreasta 1970-luvun lopussa. Valitettavasti toiveikkaasti alkanut adoptioprosessi ei kuitenkaan ollut lopputulokseltaan onnellinen. Palimpsest on kertomus adoption ikävästä puolesta, josta harvemmin puhutaan, eli mitä tapahtuu, kun adoptoitu lapsi ei sopeudukaan uuteen ympäristöönsä, tai ympäristö ei sopeudu häneen. Lisa joutui itse kasvamaan rasismin keskellä, ja hänelle tehtiin hyvin selväksi, että ruotsalainen hän ei tule olemaan koskaan. Toisaalta hänellä ei ole enää luontevaa paluuta myöskään synnyinmaahansa, eikä korea tule enää koskaan olemaan hänen äidinkielensä, vaikka hän miten haluaisi.
Palimpsest : Documents from a Korean Adoption on kivulias muistelma, joka kertoo Lisan yrityksistä saada tietoa sekä adoptioprosessistaan että biologisista vanhemmistaan. Ennen kaikkea se on kertomus juuriltaan repäisystä ja pohjattomasta kaipuusta, johon on vaikea löytää onnellista ratkaisua. Vaikka tarina on äärimmäisen henkilökohtainen, on sillä myös laajempaa merkitystä. Käy nimittäin ilmi, että adoptioprosessin dokumenttien löytäminen on paljon vaikeampaa kuin voisi ensi alkuun kuvitella. Totuuden pimittämistä ja suoranaisia valheita tulee aivan viranomaistasolta asti, kunnes totuuden äärelle viimeinkin päästään. Pimittäminen ja lukuisat yksityiskohdat saattavat lopulta koko adoptijärjestelmän ja sen ansaintalogiikan kummalliseen valoon. Onko Etelä-Korean lukuisten kansainvälisten adoptioiden taustalla ollut enemmän hyvä bisnes kuin lasten etu?
En tiedä kuinka monella adoptoidulla on samankaltaisia ajatuksia ja kokemuksia kuin Lisalla, mutta totta ainakin on, että tätä näkökulmaa harvemmin kuulee adoptioon liittyen. Lisa puhuukin sarjakuvassaan, miten äärettömän vaikea aiheesta on puhua kenellekään. Kuten hän huomauttaa, tästä nousee heti kysymys, olisiko muka todellakin parempi, jos Lisa olisi mielummin jätetty synnyinmaansa orpokotiin. Lisan tapauksessa vastaus on kyllä ja se tuntuu jollain tavalla epämiellyttävältä vastaukselta hyväksyä – mikä yllätti ainakin itseni, sillä eihän asia sinänsä koske minua mitenkään. Palimpsest herättääkin paljon ajatuksia ja tunteita, ja siinä mielessä se on hyvin tärkeä sarjakuva. Onneksi se on myös hyvin kerrottu ja oikeastaan sarjakuvassa häiritseekin vain muutama pieni asia: tasapaksu värimaailma ja hyvin pienikokoinen tekstaus. Suosittelen siis, Palimpsest on kaiken kaikkiaan hyvinkin mielenkiintoinen tapaus.
