Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Eletään syyskuun alkua vuonna 1827 ja vaikka Peter, Hulda ja Jaakko eivät sitä vielä tiedäkään, Turussa eletään pian historiallisia aikoja. Toistaiseksi lapsia kuitenkin mietityttää pienemmät askareet. Erityisesti Peterin kunnianhimoinen suunnitelma tienata ylimääräistä rahaa innostaa, kaupungin venäläisillä kun on omituinen viehtämys rapuihin ja Peter tietää mistä niitä voi pyydystää. Paljon muutakin on lasten mielessä. Köyhästä taustasta tuleva Jaakko haluaisi opiskella pidemmälle, mutta pyykkärin pojalle se ei välttämättä onnistu ihan tuosta noin vain, ei vaikka hän työskenteleekin oppipoikana kunnia-arvoiselle Professorille. Huldan opiskelu-unelmat eivät myöskään näytä yhtään sen todennäköisemmiltä.
Vaikka Sami Saramäen kuvittamasta dramaattisesta kannesta heti arvaakin, että tässä kirjassa on luvassa vaaraa ja täpäriä tilanteita, niin yllätys tuleekin oikeastaan siinä, miten antoisaa luettavaa myös kirjan kuvaama tavallinen arki on. Roope Lipasti on perehtynyt arjen historiaan ja hän onnistuu hyvin kuvaamaan minkälaista elämä ennen oli ja miten eri yhteiskuntaluokat vaikuttivat elämisen mahdollisuuksiin.
Mutta sitten niihin vaarallisiin tilanteisiin, ja niitähän riittää! Jostain leijuu savun hajua ja pian kaikille on selvää, että tuli on irti. Tuon aikaisilla palontorjuntavälineillä ei kuitenkaan ihmeitä tehty ja palo etenee Turussa pelottavan nopeasti, mutta ei siinä kaikki. Lapset saavat Professorilta vaarallisen, mutta mitä tärkeimmän tehtävän: Tuomiokirkossa on piilossa mittaamattoman arvokas Mikael Agricolan kirjoittama kirja, joka sisältää salattua tietoa Suomen historiasta ja se on pakko pelastaa liekkien tuhovoimalta. Helpommin sanottu kuin tehty tosin, lapset kun eivät tiedä kirjan sijaintia.
Jaakolla on myös henkilökohtaisempi ongelma, hänen isänsä nimittäin on varkaudesta epäiltynä lukittuna selliin. Mitä isälle tapahtuu jos tulipalo pääseekin leviämään myös toiselle puolelle jokea? Kapuloita rattaisiin on vieläpä heittelemässä Kierosilmä-Kalle, oikea rosvo, jonka syytä Jaakon isän vangitseminen ylipäätään on.
Paljon kerkeää tapahtua ennen kuin päästään kirjan loppuun saakka ja Palavan kaupungin lapset on sen verran intensiivistä lukemista, että ihmettelen jos joku onnistuu tylsistymään tämän kirjan parissa. Vaikka Turun palon tapahtumat käsitellään tämän kirjan sivuilla, niin itse tarina ei kuitenkaan tähän lopu, vaan jatkoa on luvassa vielä ensi vuonna kirjassa Rauniokaupungin lapset. Se onkin hyvä, sillä muutama juonilanka jäi tässä kirjassa selvittämättä. Jatko-osaa jään siis odottamaan mielelläni, Lipastin kirjoitustyyli on vauhdikas ja tulihan tässä myös opittua kaikenlaista. Seikkailukertomuksia etsiville Palavan kaupungin lapset on nappivalinta.