Pako maalta on kertomus 1950-luvulta, kun nuori poika lähtee maalta kaupunkiin, Helsinkiin. Matti syntyi jo kirjassa Jannen ja Elisan kapina ja nyt hän on nuori mies, joka on suorastaan pakotettu lähtemään omasta kotikylästään. Matti on rakastunut Leenaan, jonka kasvatti-isä Kusti huomaa ja laittaa Leenan Turkuun. Leenan ja Matin suhde jää katkolle. Kostoksi Matti käräyttää Kustin pontikan keitosta ja siitäkös Kusti suuttuu. Matti pakenee.
Helsingissä Matti etsii itselleen työtä ja asuinpaikkaa. Onnistuu ja miten onnistuu, se onkin kirjan pääaihe. Tytöt kiinnostavat, mutta muisto Leenasta väijyy taustalla. Mikään ei tunnu oikealta.
Välillä Matti lähtee suorittamaan varusmiespalvelusta Ylämyllylle. Kivaa armeijatarinaa, sillä ainahan ”miesten koulussa” sattuu ja tapahtuu. Varusmiespalveluksen jälkeen Matti palaa takaisin Helsinkiin. Työpaikat ja asunnot vaihtuvat.
Koko kirjaa ei kuitenkaan olla Matin maailmassa, vaan välillä kerrotaan tapahtumia sieltä omalta kotiseudulta. Kustin hommista ja naapurien elämästä. Oma tarinansa on kokonaan Helenan osa, joka jää leskeksi ja on raskaana.
Sitten Matti törmää Leenaan…
Leo Laurila taitaa kertojan osan. Kirjaa on helppo lukea ja se kulkee kuin juna. Matin mukana pääsee aikamatkalle 1950-luvun maailmaan ja voi elää siinä rinnalla kappaleen matkaa. Kirjaa ei olisi millään malttanut jättää käsistään ja olisi vielä tähänkin kirjaan kiva saada jatkoa.
Pako maalta on hyvin pitkälti todellisuuteen pohjautuva, joten paljoa ei ole tarvittu keksiä; täytyy vain olla taito pukea sanoiksi se, mitä joskus tapahtui.