Anu Valve on itse matkustellut Aurinkorannikolla, asuen siellä pidempiä ja lyhyempiä aikoja. Hän on törmännyt niin tyypillisiin viikkoturisteihin kuin jo pidempään vakituisesti Espanjassa asuneisiin. Pakkasen pakolaiset kertoo monta tarinaa, monenlaisista ihmisistä sekä heidän taustoistaan ennen muuttoa että nykyisestä asumisestaan etelässä. Osa ei puhu sanaakaan espanjaa, osa taas puhuu sujuvasti sitä sekä muitakin kieliä. Alueelle on noussut varsinainen suomalaissiirtokunta, arvioiden mukaan yli 10 000 suomalaista asuu alueella lähes vakituisesti eli suurimman osan vuotta.
Kirjassa kokemuksiaan kertovat niin Espanjassa koulutuksensa saanut lääkäri kuin alueelle muutama vuosi sitten asettunut tavallinen eläkeläinen, joka sairauksineen ei jaksanut tai pystynyt elämään Suomessa täysipainoista elämää. Harhaluulot saavat kyytiä heti alussa eli hyvin harva tietää ketään, joka olisi muuttanut pysyvästi halvan alkoholin perässä maahan. Yleensä korkin päälle astuneet ja sönköttävät kaverit ovat viikkoturisteja tai eivät lainkaan suomalaisia. Muutenkin suomalaisia tunnutaan arvostavan maassa vuokralaisina, työntekijöinä ja ystävinäkin. Mukana vilahtaa pappi, eläinlääkäri, filosofi, lukiolainen… myös tuttuja nimiä tulee taatusti vastaan.
Ennakkoluulot espanjalaisista karisevat myös tarinoita lukiessa. Suurin osa kun ei ole törmännyt oikeastaan muuhun negatiiviseen kuin hurjaan byrokratiaan. Monen suomalaisen mielestä espanjalaiset tavat ovat lähellä karjalaisten käyttäytymistä… elämäniloa, suuria tunteita näytetään suoraan, töitä tehdään ja sitten taas huvitellaan. Jopa mañana-mentaliteetti on häipymässä ja asiat sujuvat aika usein lähes sovituissa ajoissa. Arki on arkea ja siitä kerrotaan suoraan! Mukana kulkevat myös upeat maisemat, meri, joskus ehkä vähemmän upea uusi rakennuskulttuuri ja toisaalta taas hyvinkin vanhan kulttuurihistorian hienot ja värikkäät perinteet.
Kirjassa kerrotaan myös paljon siirtokunnan seurakunnan toiminnasta, sosiaalihuollosta ja muusta, erityisesti koulusta, joka on ollut myös koto-Suomessa julkisuuden hampaissa. Tällaisenaan kirja on dokumentti tämänhetkisestä elämästä ja monen erityyppisen ihmisen tilanteesta Espanjassa maan taistellessa lamaa vastaan. Se on myös erinomainen tietoisku siitä, mitä on todella asua Aurinkorannikolla pidempään ja mitä kannattaa ja pitää ehdottomasti ottaa huomioon jo pidemmälle matkalle lähtiessä saati sitten muuttaessa ja tehtäessä kiinteistökauppoja.
Pakkasen pakolaiset oli ainakin itselleni positiivinen yllätys, sillä tässä oli otettu huomioon myös muiden vähemmistöjen edustajat sekä paikallisten asukkaiden näkökulma. Kirjaa suosittelen jokaiselle nojatuolimatkaajalle sekä etelään matkustaville. Muuttoa tai asunnon ostoa harkitseville tämä on hyvä alustava opaskirja siitä, mitä vähintään pitää muistaa ottaa huomioon jo suunnitteluvaiheessa.