Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Oivaltava. Tarkkanäköinen. Herkkä. Eläytyvä. Koskettava. Hienovarainen. Kaikilla näillä sanoilla voisi kuvata Michael Cunninghamin uuden kirjan tunnelmaa. Kyseessä ei ole kuitenkaan mikään feelgood-lukemisto, vaan suurien asioiden parissa kulkeva romaani elämästä vuosi ennen koronapandemiaa, sen aikana ja sen jälkeen, kolmesta huhtikuusta, jolloin kaikki muuttui newyorkilaisessa perheessä.
Kirjan henkilöinä ovat aviopari Isabel ja Dan, joiden pitkä avioliitto alkaa hiljakseen natista liitoksissaan. Heidän kaksi lastaan Nathan ja Violet ovat kouluiän kieppeillä omine huolineen. Lisäksi mukana on Isabelin veli Robbie, joka on paikallisen asuntotilanteen takia jumittunut elämään sisarensa perheen yläkertaan, sekä Danin veli Garth ja tämän lapsen äiti Chess.
Monta henkilöä siis, ja kerronnan näkökulma vaihtuu luku luvulta, mutta tämä ei tee kirjaa yhtään sekavaksi, vaan päinvastoin piirtää mielenkiintoisella tavalla ihmissuhteiden solmuja perheenjäsenten kesken. Kirjan henkilökaartiin on melkein välttämätöntä lisätä myös Wolfe: Robbien doppelgänger, kuvitteellinen somehahmo, joka kertoo ahkerasti kuvitteellisesta elämästään Instagramissa. Siellä täällä kesken tavallisen kerronnan pilkahtaa vielä mielenkiintoinen kaikkitietävä kertoja, tuo tapahtumien kommentoija ja ennakoija.
Kaiken yllä värjyy koronapandemian uhka, vaikka ensimmäinen osa kuvaakin elämää huhtikuussa 2019, siis vuosi ennen kohtalokasta aikaa. Kun on päästy vuoden 2020 kevääseen, Robbie on yllättäen matkustanut Islantiin keskelle ei-mitään postaamaan Wolfen ajatuksia ja samalla tutkimaan itseään. Robbieta voisi tavallaan kutsua kirjan päähenkilöksi, vaikka tapahtumia ei mitenkään erityisen paljon kuvatakaan hänen näkökulmastaan, mutta hänen elämällään ja kohtalollaan on jatkuva kosketuspinta muihin perheenjäseniin. Robbie on homoseksuaali, joka on tuntenut helliä tunteita useampaakin miestä kohtaan, mutta hänen tarpeitaan tyydyttävä ihmissuhde on antanut odottaa itseään. Robbie kokee eräänlaista ihastusta kirjan edetessä sekä Daniin että Garthiin, ja varsinkin Dan, joka yrittää lämmitellä uudestaan muusikonuraansa ja sen kautta tavoitella nuoruuttaan vielä kerran, merkitsee hänelle paljon. Lisäksi Robbie, joka toimii opettajana, osaa kohdella hyvin taitavasti ja empaattisesti lapsia Nathania ja Violetia.
Pidin tästä kirjasta oikein paljon. Sen tunnelmassa oli toisaalta jotain hyvin pahaenteistä, koska lukija tietää pandemian olevan tulossa, mutta erityisesti kirjasta välittyvät perhesuhteiden vaikeus ja hauraat rakenteet. Isabelin ja Danin avioliiton kuvaus on taitavaa: heillä ei ole suuria riitoja tai kovin näkyviä erimielisyyksiä, ja kuitenkin lukijalle avautuu melko pian, ettei heidän yhteiselollaan ole tulevaisuutta. Entä sitten hieman sivummalla kulkevat Garth, Chess ja heidän pieni poikansa Odin? Olisiko heillä kenties mahdollisuutta?
Suosittelen lämpimästi Päivät-romaania, sen lukeminen oli mielenkiintoinen elämys ja jätti mietittävää pitkäksi aikaa.
