Päivärinne-satu on julkaistu aikaisemmin Astrid Lindgrenin kokoelmassa Satuja, joka ilmestyi suomeksi 1980-luvun alussa. Siitä se irrotettiin omaksi kuvakirjakseen ja uuden kuvituksen teki Marit Törnqvist.
Kirja kertoo kahdesta orvosta lapsesta, jotka joutuvat asumaan vieraan isännän luona. Tämä teettää heillä paljon töitä eikä millään haluaisi päästää heitä edes kouluun. Lapset löytävät kerran koulumatkalla Päivärinteen, joka on ihana paikka ja jossa kaikki asiat ovat hyvin. Sen jälkeen he vierailevat siellä säännöllisesti.
Tarina on surullinen, mutta kuitenkin omalla tavallaan aika kaunis. Muistan, etten kauheasti välittänyt tästä lapsena juuri tästä jutusta siinä satukokoelmassa, koska en silloin ollut kauhean innokas lukemaan surullisia juttuja. Tämä onkin varmaan sitten yksi niistä Lindgrenin kuvakirjoista, joista aikuinen saattaa pitää ihan eri tavalla kuin lapsi.
Vähän harmittaa, ettei kirjassa ole Ilon Wiklandin kuvitus, kuten alkuperäisessä satukokoelmassa. Hän on tehnyt kyllä kuvituksia joihinkin uudempiin Lindgrenin kuvakirjoihin, mutta tähän on sitten valittu Törnqvist toteuttamaan kuvat. Lasten normaalielämä on kuvattu todella tummasävyisenä ja harmaana, Päivärinteessä taas kaikki on kirkasta ja värikästä. Kuvitus tosiaan tehostaa aika hyvin tarinan vaikutelmaa. Siitä huolimatta en kykene kunnolla siitä pitämään ”väärän” kuvittajan takia.