Moskovan Muiden seikkailut jatkuvat. Muihin kuuluvat – velhot, vampyyrit, ihmissudet, noidat ja sen sellaiset – ovat jakautuneet kahteen leiriin, Valoon ja Pimeyteen. Sarjan edellinen kirja, Yöpartio, kertoi enemmän Valon Yöpartiosta, joka valvoo, että Pimeyden edustajat eivät tee pahuuksia yössä.
Pimeyden Päiväpartio on sitten se taho, joka valvoo, että Valo ei tee liikaa hyvää, jotta tasapaino säilyy. Päiväpartio nostaa päähenkilöiksi Pimeyden edustajat, jotka ovat huomattavasti keskivertopahista mielenkiintoisempia ja persoonallisempia tapauksia.
Kirja kertoo edeltäjänsä tapaan kolme tarinaa samalta jatkumolta: yhden tarinan päättyessä suuremmat tapahtumat etenevät taustalla, mutta näkökulma muuttuu. Pidän tästä tekniikasta, sillä tavoin kirja edistää suurempaa tarinaa, mutta voi tarjota vähän vaihtelevaisempia näkökulmia. Toisaalta tarinat ovat riittävän pitkiä, jotta kirja ei tunnu novellikokoelmalta. Taustatarina nojaa sen verran paljon aikaisempiin tapahtumiin, että Yöpartio kannattaa ehdottomasti lukea ensin.
Yöpartio ohitettiin käsittämättömällä tavalla Tähtifantasia-ehdokkuuksissa; toivottavasti Päiväpartion kohdalla ei tehdä samaa virhettä. Tämä on nimittäin erinomainen kirja. Kirjan näkökulma Pimeyteen ja pahuuteen on mielenkiintoinen ja monisyinen ja kirjan kuvaamat juonittelut ja valtapelit – niin Pimeyden kuin Valon puolella – ovat suorastaan herkullisia. Päiväpartio on loistavaa fantasiakirjallisuutta aikuiseen makuun.