Sanna Karlströmin toisessa runokokoelmassa ilmaisu on lyhyempää ja ytimekkäämpää kuin esikoisteoksessa Taivaan mittakaava. Runot ovat täynnä pieniä havaintoja arkisista asioista, jotka on esitetty oivaltavalla tavalla. Monessa runossa viitataan lapsuuteen, tutkitaan ja pohditaan omaa itseään. Kirjaa voisikin ajatella polkuna, joka kulkee lapsuuden ja aikuismaailman välissä. Silmät suurena ja muistivihko taskussa.
Jos nykyrunous tuntuu liian vaikeaselkoiselta, niin tämä kirja on omiaan muuttamaan käsitystä. Vaikka ilmaisu on lyhyttä, niin se on erittäin rikasta ja ajatuksia herättävää. Lukiessa syntyy kotoinen tunnelma.
narulla kuivuu taivaansininen,
pilvistä riisuttu,
varjoton päivä.