Pikku Karhu on uuden edessä. Kulman takana siintää päiväkodin aloitus uusine touhuineen ja tovereineen. Mutta, mutta: Pikku Karhua tämä ei huvita laisinkaan, hän ei halua mennä päiväkotiin! Ei kuunnella opettajan lukemia satuja, ei pyöräillä katsomaan päiväkotia etukäteen tai edes pakata uutta hienoa reppua. Sen sijaan hän miettii helikopterin etsimistä ja sillä päiväkodista kotiin lentämistä sekä sitä, kuinka hänen nallensakaan ei halua mennä päiväkotiin. Tai entä jos hän ei olekaan tarpeeksi taitava päiväkotiin? Pikku Karhun mieli on täynnä kysymyksiä. Pikkusisko Anni sen sijaan toivoisi pääsevänsä päiväkotiin ja voivottelee vieressä omaa kohtaloaan Pikku Karhun saadessa koko ajan kaikkea mukavaa.
Pikkuhiljaa äidin ja isän kannustavat kommentit alkavat kuitenkin tuottaa tulosta ja päiväkoti kuulostaa myös Pikku Karhun korvaan ihan mukavalta idealta. Eivät kai uudet leikit ja kaverit koskaan ole huono juttu ja sitä paitsi onhan päiväkoti muutenkin aika mahtava paikka, tarkoitettu nimittäin isoille karhuille. ”Sellaisille niin kuin minä!”
Tämä kirja valikoitui lukulistallemme siitä yksinkertaisesta syystä, että olemme syksyllä juuri samaisessa tilanteessa, esikoisemme aloittamassa päiväkotiuraansa. Meillä tosin tilanne on siinä mielessä toisenlainen, että päiväkotia odotetaan innolla, mutta siitäkin huolimatta pidän asiaan tutustumista etukäteen kirjallisuuden kautta vähintäänkin tärkeänä. Jos taas päiväkotiin meno epäilyttää, on Pikku Karhun tarina varmasti sitäkin antoisampi kokemus, joka herättää taatusti tärkeää keskustelua ja toivottavasti auttaa suhtautumaan asiaan positiivisesti. Suositukseni kohderyhmälle vanhempineen.