Monesti päiväkirjaan tulee kirjoittaneeksi tummimpia tuntoja ja silloin, kun tuntuu pahalta. Myös A. W. Yrjänän päiväkirja on suurelta osin melko tummanpuhuvaa tekstiä, mutta pääosin syvällisesti ja hienosti kirjoitettuna. Kuten mies itse sanoo: ”Nämä sanat ovat tahallisen kitkeriä aina.” ”Päiväkirjan idea minulle on muistaa. Ei kertoa tai selvittää.”
CMX-yhtyeestä tutun ja neljä runokokoelmaa julkaisseen Yrjänän Päiväkirja – Taiteesta ja elämästä on tekstiltään monipuolinen teos. Tapahtumien ja miehen tuntojen lisäksi se sisältää muun muassa paljon pohdintoja kirjoitustyöstä, kirjoista sekä suhteista ihmisiin ja yhteiskuntaan. Kirja sisältää päiväkirjamerkintöjä vuosilta 1995–2008. Muutama niistä on kirjoitettu runomuodossa. Vaihtelua tuovat myös studio-, matka- ja kiertuepäiväkirjat sekä voimakkaat ja tapahtumarikkaat unikuvaukset.
Kirjassa kuvataan paljon tuskaa ja ponnistelua, sekä työssä että yksityiselämässä. Työ on kuitenkin ollut selvästi Yrjänälle herättäjä ja koossa pitävä lanka. Uuden tekstin kanssa painiessa, keikkabussissa istuessa tai taloa remontoidessa glamour on hyvin kaukana, vaikka kyseessä onkin yksi Suomen kaikkien aikojen menestyneimmistä ja ainakin tärkeimmistä yhtyeistä. Ihmiset ovat ihmisiä, eivätkä kiiltokuvia.
Erityisen herkullinen lukukokemus on, kun CMX:n tuotanto sekä Yrjänän runokirjat ovat ennestään tuttuja. Moni laulutekstin lause tai ajatus kun löytyy päiväkirjamerkinnöistä, vaikkakin eri yhteydessä kuin myöhemmin levyllä tai kansien välissä.
Päiväkirja on myös kunnianosoitus kirjoittamiselle ja kirjallisuudelle. Se tarjoilee lukuisia kirjavinkkejä, jotka tosin pitää itse osata poimia ja saattaapa nostaa lukijankin kirjoitusvireen pintaan. Tämä teos vaatii ajattelemaan ja saa ajattelemaan.