12. maaliskuuta 1938 Adolf Hitler liitti Itävallan osaksi Saksan kolmatta valtakuntaa Anschlussin nimellä tunnetussa tapahtumaketjussa. Laukaustakaan ei ammuttu, kun natsiarmeija marssi rajan yli. Miksi Itävalta ajatui natsivallan alle? Ketkä olivat siitä vastuussa? Éric Vuillardin Goncourt-palkittu pienoisromaani Päiväkäsky pureutuu noiden ratkaisevien hetkien mielenmaisemiin.
Yksi keskeinen hahmo on Itävallan liittokansleri Kurt von Schuschnigg, joka taipuu painostuksen alla Hitlerin yhä uhkaavammiksi kääntyviin vaatimuksiin. Oma roolinsa on ulkoministeriksi juuri nimetyllä Joachim von Ribbentropilla, joka on jättämässä Lontoon-residenssinsä, mutta saa Britannian tärkeimmät poliitikot keskittymään aivan vääriin asioihin, kun olisi aika reagoida miehitykseen. Mutta kaikkein selkeimmin Vuillardin sormi osoittaa yritysjohtajiin: Opel, Krupp, Siemens ja niin edelleen ovat yhä tunnettuja yritysnimiä – oikeushenkilöitä, kuten Vuillard korostaa – ja niiden rooli natsipuolueen valtaannousun rahoittajina on merkittävä. Raha puhuu, rahalla saa, ja raha ei haise.
Tapa, jolla Éric Vuillard pienin piirroin rakentaa koko natsien valtaannousun Saksassa ja Itävallan liittämisen maahan, on poikkeuksellisen hieno. Yleensä tällaisista aiheista nähdään valtavan vakavia tiiliskiviromaaneja tai mustavalkokuvin koristeltuja tietokirjoja. Vuillardin Päiväkäsky tarjoaa historialliset tapahtumat lyhyinä lyyrissävyisinä tuokiokuvina, joista on suodatettu pois kaikki ylimääräinen. Kun sanotaan vähän, sanotaankin paljon. Nopealukuinen kirja jää mieleen. Iso suositus!