Edellisen Gurney-kirjan kohdalla jo vähän mietin, luenko enää seuraavaa, mutta niinpä vain tässä taas ollaan. Painajaisuni on tuttua tavaraa: vanha kollega Jack Hardwick tulee esittämään eläköityneelle rikosetsivä Dave Gurneylle kummallisen rikosjutun, johon Gurney puoliväkisin sotkeutuu, kun ei osaa olla sotkeutumattakaan.
Tällä kertaa ihmetellään joukkoa itsemurhia, joita yhdistää epäilyttävän moni seikka. Kaikki uhrit ovat käyneet psykologi Richard Hammondin hypnoterapiassa tupakointia lopettamassa ja kaikki näkivät toistuvasti saman painajaisen ennen kuolemaansa. Onko Hammondilla kyky hypnotisoida ihminen tappamaan itsensä?
Juttua tutkivat poliisit ovat suorastaan kummallisen varmoja Hammondin syyllisyydestä ja suhtautuvat Gurneyn tutkimuksiin hyvin nihkeästi. Hammond itsekin vastustelee Gurneyn osallistumista, eikä halua puolustautua millään tavoin. Vielä kun jutun tapahtumapaikkana on hieman ränsistynyt lomakeskus Adironrack-vuorilla, jossa lumimyrskyt tukkivat tiet ja sähkötkin katkeavat strategisilla hetkillä, jättäen lomakeskuksen omien generaattoriensa varaan.
Jutusta tulee melko mutkikas ja mukana on selvästi tahoja, joiden kanssa ei ole mukava olla tekemisissä. Gurneyn suhde vaimoonsa Madeleineen on tutun hankala, tällä kertaa tosin Madeleinea ei hierrä niinkään tyytymättömyys rikosjuttuun vaan joku muu asia…
Kelpo tarinahan tämä on. Sivut kääntyvät kuin itsestään ja tarinan käänteet pitävät otteessaan. Ehkäpä sen seuraavankin Dave Gurney -kirjan voisi vielä lukea…