Kotona Espoossa Mirolla on määräilevä isä ja huumeita käyttävät uudet kaverit. Hän haluaa päästä irti kaikesta ja lähtee opiskelemaan metsäalaa ammattikouluun Itä-Suomeen. Täti, johon yhteys oli katkennut, asuu samalla paikkakunnalla. Hän suojelee innokkaasti yhtä metsäpalstaa, kuten myös tyttö, johon Miro on ihastunut. Koulukaverit taas eivät ole aivan samaa mieltä metsien suojelun tarpeesta. Miro kuitenkin sopeutuu porukkaan, vaikka opiskeluala ei tunnukaan ihan omalta.
Kirjan teksti oli sujuvaa ja juoni oli toimiva. Henkilögalleria oli myös hyvä, kun mukana oli erilaisia ihmisiä ja välillä kirjan kertojina toimivatkin myös Miron koulukaverit.
Teini-ikäisille pojille tehdään hirveän vähän mitään kirjoja. Tämä kirja tuntuu siis olevan suunnattu kyseiselle ryhmälle, kun päähenkilöt ovat lähinnä poikia ja mukaan on lisätty lumilautailua, jonka luulen kiinnostavan monia poikia. Kirja sopii kuitenkin myös tytöille, ainakin minä itse pidin tästä kirjasta.
Päin mäntyä kertoo tavallisten nuorten elämästä, mutta kuitenkin näkökulmasta, joka ei ole se sama kuin kaikissa muissakin nuortenkirjoissa. Yleensä suomalaiset nuortenkirjat tuntuvat olevan kaupunkilaisnäkökulmasta tai sitten niitä on eri tavoin loitonnettu siitä tavallisimmasta elämästä.