Sipoossa asuva 13-vuotias Ida Eriksson jää orvoksi. Ensin hän pääsee navettapiiaksi Östersundomin kartanoon, sitten sisäpiiaksi valtioneuvos Topeliuksen perheeseen. Kirjan tapahtumat sijoittuvat viiden vuoden ajalle 1890-luvulla.
Kirjan konsepti on vähän erilainen kuin Enni Mustosen aikaisemmissa historiallisissa romaaneissa. Normaalia linjaa selvästi nuorempi päähenkilö ei ole hyvästä tai edes keskiluokan perheestä. Kertoja ei myöskään vaihdu ollenkaan tämän kirjan aikana ja on ilmeisesti sama koko sarjan ajan.
1800-luku ei ole suosikkiaikaani Suomen historiassa, mutta silti kirja jaksoi kiinnostaa, koska pidän Mustosen kirjoitustyylistä. Oli kiinnostavaa seurata ruotsinkielisen yläluokan elämää, varsinkin kun näkökulma ei ollut heidän omansa, vaan suomenkielisen piikatytön näkemys.