Terry Pratchett: Paimenen kruunu

Kaikki loppuu joskus, niin myös Terry Pratchettin kirjat. Vuonna 2015 menehtyneen menestyskirjailijan tuotoksia on vielä käännetty Suomeen tasaisesti, koska käännöksissä on oltu niin paljon jäljessä. Valitettavasti tämä päättyy Paimenen kruunuun. Paimenen kruunu on Tiffany Särkynen -nuortenkirjasarjan viimeiseksi jäävä osa, joka on järjestyslukemaltaan viides. Samalla kirja on 41. Kiekkomaailma-kirja.

Tiffanyn elämä on varsinaisessa myllerryksessä. Liitumaan vanhin noita Muori Säävirkku on kuollut ja hän on jättänyt Tiffanylle suuret saappaat täytettäväksi. Nimittäin Tiffanysta on määrä tulla noitien johtajaksi. Tai noitapiirissä kaikkien on määrä olla tasa-arvoisia, mutta jotkut ovat tasa-arvoisempia kuin toiset.

Ongelmia riittää, sillä Muori Säävirkun kuolema mahdollistaa vanhojen vihollisten paluun. Haltioilla nimittäin on aikaisemmista osista lähtien ollut syy kostaa.

Kuten monissa muissakin viimeisissä Kiekkomaailma-kirjoissa, tässäkin ovat vahvana osana yhteiskunnalliset aiheet. Tällä kertaa taklataan muiden muassa sukupuolirooleja, kun Tiffanyn tuntema mies haluaa noidaksi. Tuttuja hahmoja vilahtaa kenties tavanomaista vähemmän normaaliin Kiekkomaailma-kirjaan verrattuna, mutta Tiffany-kirjat ovat aina olleet itsenäisimpiä Pratchettin fantasiamaailmaan sijoittuvista kirjoista.

Niin ikävä kuin se on myöntää, paikoitellen kirjasta näkee, että sitä ei ole ihan loppuun asti viimeistelty. Esimerkiksi joissain kohdissa dialogi kääntyy varsin suoraviivaiseksi sanailuksi, mikä on kaikkea muuta kuin mitä Pratchettiltä odottaa. Se antaa vaikutelman, että kohtaukset on kirjoitettu suoraviivaisesti auki ja että niihin olisi tarkoitus palata myöhemmin.

Vioistaan huolimatta Paimenen kruunu on mahtava teos, ja itse olen kiitollinen, että se valmistui. Tästä kertoo sekin, että kirja sai parhaan nuortenkirjan Locus-palkinnon. Paimenen kruunu lienee tarpeeksi itsenäinen suoraan luettavaksi, joskin itse etsisin Tiffany Särkynen -sarjan ensimmäisen osan ensimmäiseksi luettavaksi.