Paholaisen pennut on Leena Lehtolaisen kolmas Hilja Ilveskerosta kertova trilleri. Aiemmin tässä sarjassa on ilmestyneet kirjat Henkivartija (2009) sekä Oikeuden jalopeura (2011).
Paholaisen pennut -kirjassa Hilja toimii liikemies Usko Syrjäsen uuden venäläisen vaimon Julian henkivartijana. Kirjan alussa Hilja pääsee Syrjäsen ja Julian mukana ulkomaille, jossa yllätyksekseen tapaa entisen rakastettunsa Davidin, jonka Hilja luuli jo kuolleen. David on entinen Eupolin agentti, jolla tuntuu olevan vaikeuksia melkein joka maassa. Ulkomailla ollessaan Hilja tapaa myös Julian isän, Ivan Gezolianin, josta Hiljalla ei ole kuin pahaa sanottavaa. Pakon edessä Hilja joutuu tutustumaan tähän rikolliseen, joka havitteleekin Hiljaa omiin juoniinsa mukaan.
Usko Syrjänen ja Julia suunnittelevat häitään. Julia on hyvin suurieleinen, voimakastahtoinen ja kaikentahtova nainen. Niinpä Julia ja Hilja lähtevät New Yorkiin hääpuvun metsästykseen. New York on Hiljalle tuttu kouluvuosiltaan, joten hän pääsee samalla reissulla käymään myös entisessä opinahjossaan ja tapaamaan opettajaansa, idoliansa Mike Virtueta.
Edellisessä kirjassa ongelmiin joutunut Hiljan ystävä, poliisi Teppo Laitio sairastaa syöpää ja pyytää Hiljaa tekemään suuren palveluksen. Hilja auttaa Laitiota ja Laitio puolestaan auttaa Hiljaa. Hiljan isä, joka on suljettu vankimielisairaalaan Vanamon äidin raiskauksesta aiotaan päästää vapaaksi. Hilja alkaa pelätä sekä itsensä että pikkusiskonsa Vanamon puolesta.
Davidia Hilja ei unohda ja juonen edetessä pääseekin seuraamaan monenlaista juonittelua. Mitä ja miksi David tietää Gesolianin isotooppikätköistä? Kuinka Syrjäsen kaveri Juri Trankov on saatu sotkettua kuvioon mukaan? Davidilla on nykyään myös lapsi, Davidaz, jonka turvallisuuden eteen David on valmis tekemään mitä vain.
Leena Lehtolainen osaa kirjoittaa erittäin hyvin. Teksti on selkeää ja juoni sujuvaa. Tarina olisi voinut olla hitusen lyhyempi. Paikallaan junnaaminen kirjan keskivaiheilla sai olon levottomaksi. Mutta kun pääsee kirjan loppupuolelle, jossa alkaa tapahtua niin huomaakin kirjan jo loppuvan. Itse loppu oli yllättävä, mutta ihana!