Paholaisen juna on se kulkuneuvo, jolla matkustetaan kohti amerikkalaista unelmaa, jos selvitään hengissä. Siinä junassa on kolme sääntoä: Älä nuku, älä luota kehenkään ja rukoile.
Maija Salmi on seurannut moneen eri otteeseen Keski-Amerikan siirtolaisten matkaa junassa, jota ei suotta kutsuta Paholaisen junaksi. Miksi, niin siksi, että siinä matkustaminen ei täytä ihan niitä matkustusmukavuuteen liittyviä kriteerejä. Juna ei ole matkustusjuna, vaan tavarajuna. Kyytiin hypätään yleensä junan ollessa liikkeessä, jos onnistutaan siinä. Jos päästään kyytiin, on varsinainen kyydissä pysyminenkin haastavaa.
Laittomia siirtolaisia rahastavat järjestäytyneet rikollisjengit. Ihmisiä ryöstetään, naisista jopa kahdeksan kymmenestä raiskataan ja lapsia kidnapataan. Ihmisarvoa ei juurikaan ole.
Matkan varrella on erinäisiä Turvakoteja, joissa siirtolaiset voivat odottaa seuraavaa junaa. Ne ovat paikkoja, joissa ei ole alkeellisimpiakaan mukavuuksia. Ne lukitaan yöksi.
Kirjoittaja on matkustanut mukana, ei kuitenkaan junassa. Hän on haastatellut niin siirtolaisia kuin jengien jäseniä ja koonnut näistä kattavan kuvan siitä, mitä on kun yritetään saada unelmasta kiinni. Paholaisen juna on henkeäsalpaavan kamala ja mielenkiintoinen kuvaus maailmasta, joka meille monille on hyvin vieras.
Lukijana jää mieleen, miten voisi olla tyytyväinen omaan oloonsa, olla valittamatta turhista ja pienistä, kun niin paljon on ihmisiä, joilla asiat ovat todella huonosti.
Tämä kannattaa lukea, sillä on se vaan niin jännä ja tämä tarina on tosi.