Matti Laine tutustuttaa lukijan heti alkumetreillä Elias Vitikkaan, joka ajaa taksia Helsingissä. Ei, hän ei ole Paha Mies, mutta hän johdattelee lukijan Pahojen miesten seuraan.
Elias Vitikka on entinen kovan tason jääkiekkoilija, jonka ura on katkennut. Erorahoilla hän on elänyt kohtuullisesti ja yrittänyt jopa sijoittaa, joskin huonolla menestyksellä. Hän on päätynyt ajamaan taksia. Erään kerran hän saa asiakkaakseen porukan, joka poikii keikan ja eikös vain ollakin keskellä Pahojen Miesten Seuraa.
Elias Vitikka joutuu jättämään taksikeikat sivuun, koska huomaa pian olevansa keskellä kaikkea, mitä voisi kutsua rikollisuudeksikin ja pääsee varjostamaan milloin ketäkin ja välillä ei tiedä kenen puolella ollaan.
Kirjan mukana pääsee jääkiekkopeleihin ja salakapakoihin, Ikean ravintolaan ja ties minne. Ainakin minun mielestäni parasta on miesten välinen tosiystävyys, sillä on myös ystävyyttä, jossa voidaan pettää.
Mausteena on ripaus romantiikkaa; on olemassa Sonja, nainen, nuoruuden rakkaus, johon Elias Vitikka tuntee vetoa.
Kirja on niin toimintaa ja hurjia käänteitä täynnä, että heikompaa naisihmistä voisi hirvittää. Koin jännittäviä hetkiä tämän kirjan parissa useampana iltana ja nautin, koska aina tuli uusia juttuja ja vauhti sen kun kiihtyi.