Pahkasika on palannut! Vuosikymmenen kestäneen hiljaisuuden aikana on toki ilmestynyt useita kokoelmia vuosina 1975–2000 ilmestyneiden alkuperäisten Pahkasikojen parhaista paloista, mutta nyt on käsissä osin kokonaan uudesta, osin arkistoihin pölyyntymään jääneestä materiaalista koottu vanhanaikainen paksu huumorilärpykkä.
Idea uuden Pahkasian tekemiseen heräsi, kun vanha pääpossu Markku Paretskoi löysi pari laatikollista julkaisematta jäänyttä Pahkasika-aineistoa. Otetttuaan yhteyttä vanhoihin vakiotekijöihinsä hän huomasi, että Pahkasian jälkeenjääneille papereille on yhä tarvetta. Niinpä uuden albumin sivuilta löytyvät lähes kaikki klassiset Pahkis-tekijät: Timo Kokkila, Martti Vasamaa, Heikki-Pekka Miettinen, Pauli Heikkilä, Ave Koskela ja tietysti Markku Paretskoi itse sekä monta muuta tunnettua tai tuntemattomampaa herraa.
Pahkasika-huumori on omanlaistansa älyttömyyttä, ja sellaisenaan jo jonkinlainen käsite. Puujalat kopisten siirrytään sivulta seuraavalle. Välillä vedetään mitä hölmöimpiä rimanalituksia niin hyvän maun kuin huumorinkin suhteen, välillä erityisesti pienissä kielivitseissä ja sanaleikeissä (joiden saralla tällä kerralla erityisesti Martti Vasamaa kunnostautuu) puolestaan ollaan jopa nerokkaissa kuoliaaksinauratuksissa. Teemat ovat arjen pikku askareissa, kuten viinanjuonnissa ja töiden välttelyssä. Myös digiaika, kännykät ja netti puhuttavat 2000-luvun Pahkasikaa.
Pahkasialla on ystävänsä, eivätkä vanhat possufanit tämänkään albumin kanssa pety. Oikeastaan sekä juttujen tason että muodon suhteen mitään kovinkaan suurta ja mullistavaa uutta ei Pahkasian jälkeenjääneet paperit tarjoa — mitäpä sitä hyväksi havaittua formaattia muuttamaan! Tietenkään kaikki eivät Pahkasiasta pidä, mutta nyrkkisääntönä voisin sanoa, että jos vanhat Pahkasiat on koluttuna, hauskoja hetkiä on tiedossa tämänkin kanssa.