Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Pahan syleily on jo kahdeksas Kit Karisma -seikkailu. Kylläpä oli taas mukavaa olla mukana, sillä niin oli taas jännät paikat moneen kertaan.
Karisma saa toimeksiannon ympäristöaktivisti Pipalta, jonka sisar on kuollut auto-onnettomuudessa. Oliko se ihan oikea onnettomuus vai oliko se hoidettu? Ihan helppo juttu, joka sitten saakin ympärilleen sitä sun tätä ja pian ollaankin sellaisessa pyörityksessä, että ruumiita tulee ja Kit Karisma on monta kertaa kiperissä paikoissa.
En yleensä pidä kovin toiminnallisista jännitysromaaneista, siis niistä, joissa kaiken aikaa tulee ruumiita ja veri lentää. Jostain syystä Kit Karisma -sarja tekee poikkeuksen. Toimintaa piisaa, niin että lukiessakin hengästyy, mutta miksi niitä on ihana lukea, on se kieli. Ari Wahlsten osaa sellaisen kielellä leikittelyn, että sitä vaan on ilo lukea – huolimatta, että joku on vaikkapa juuri päässyt hengestään. Jotenkin tulee sellainen piirretyn elokuvan tai sarjakuvan tuntu, ettei koskaan käy oikeasti pahasti, koska läppä lentää. Se on vain niin harmitonta.
Karisma joutuu Pipan kanssa Lappiin ja siellä ei juurikaan lasketella, no ehkä hieman luikuria, mutta ollaan niin pahoissa paikoissa, että meinaa usko loppua, miten selvitään hengissä. Varsin tiivistä jännittävää tunnelmaa, niin että hyvä miten uskalsi sivua kääntää. Venäläisten mukaan tulo tekee tilanteen vielä pari astetta vaarallisemmaksi. Onneksi, Kit Karisman tuntien, lukija tietää, että kaikki kääntyy voitoksi.
Hämmästelin moneen kertaan tarinan vangitsevuutta ja miten kaikki saadaan loksahtamaan paikoilleen. Näitä kirjoja on ilo lukea ja kuunnella. Kuuntelin marjametsässä ja siinä huomaamattani keräsin ämpärillisen mustikoita. Mitä jännempää, sen enemmän tuli kerättyä.
Ihana bonus oli se, että Kouvola oli mainittu! Se tuntuu aina hauskalta, kun oma kotikaupunki tulee lukiessa vastaan.
Nyt vain odottamaan seuraavaa Kit Karisma -seikkailua.
