Kolmetoistavuotias koululainen ja aikidon harrastaja Sofia on kadoksissa, mutta pian hänen ruumiinsa löytyy metsästä, ja on selvää, että hänet on surmattu. Tapausta alkaa tutkia rikosylikonstaapeli ja poliisikoiraohjaaja Hanna Vainio kollegoineen. Pienellä paikkakunnalla Sofian murha saa paljon huomiota, etenkin koska tutkimusten edetessä käy ilmi, että tyttöä on käytetty hyväksi seksuaalisesti. Monet vanhemmat alkavat pelätä tyttäriensä puolesta, eikä Hannakaan koe 17-vuotiaan Mira-tyttärensä ulkonaoloa ihan turvalliseksi. Tapaukseen tuntuu liittyvän monia henkilöitä, ja tutkinnan edetessä solmu käy yhä monimutkaisemmaksi.
Tiina Martikainen on kirjoittanut aikaisemmin jo kolme dekkaria Hannan ja poliisikoira Riinan tutkimuksista, ja kirjailijanuran edetessä hänen tyylinsä ja kirjoitustapansa on mielestäni selvästi parantunut. Poliisikoiran ottaminen mukaan kirjaan on kiinnostavaa, sillä vastaavaa en muista ainakaan kovin usein lukeneeni, ja kerronta on tältä osin uskottavaa, koska koiraa ei inhimillistetä liikaa. Martikainen osaa myös kuvata ihan taitavasti tutkinnan yhteydessä kohdattuja pedofiili-iljetyksiä ja heidän ajatuksiaan.
Tätä kirjaa lukiessa tuli vain mieleen, että miksiköhän lasten hyväksikäyttäjät ja lapsiin kohdistunut väkivalta ovat niin kovin suosittuja nykydekkareissa? Ovatko kaikki muut kauheudet jo kulutettu loppuun? Tiedän monia jännityskirjojen lukijoita, joille juuri nämä aiheet ovat hyvin vastenmielisiä, jopa ylivoimaisia lukea.
Ehkäpä tällaisten kirjojen vastapainoksi me saammekin sitten katsella televisiosta Agatha Christien rikostarinoita melkein kyllästymiseen asti.