Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Maria Wern se vain jatkaa tutkimuksiaan, vaikka olen jo monesti epäillyt tämän sarjan loppuvan, etenkin kun Anna Jansson aloitti taannoin uuden sarjan poliisi Kristoffer Barkista. Mutta nyt on meneillään Mariasta kertovan sarjan 24. osa, jossa Maria pakenee töihin suurta henkilökohtaista tragediaansa ja intensiivistä suruaan: hänen miehensä Björn on kuollut.
Tällä kertaa tapahtumat lähtevät liikkeelle erityisopettaja Laurasta ja hänen kolmivuotiaasta pojastaan Liamista. Laura on vähän aikaa sitten rakastunut tulisesti koulupsykologi Amelieen, ja nyt kun naiset ovat muuttaneet yhteen, Ameliesta tulee vähäksi aikaa pikku Liamin lastenvahti, mutta kohtalokkaan tapahtuman seurauksena Liam karkaa jäljettömiin. On helmikuu ja kylmä, eikä pojalla ollut kuin yöpuku päällä.
Lapsen katoaminen on poliisikunnalle ykkösasia, mutta pian sen jälkeen alkaa tapahtua muutakin järkyttävää. Murha tietenkin, mutta myös erityisluokan ilkimyksen Vincentin paha teko – en sitä nyt avaa tässä, mutta arvelisin, että joidenkin hyvin hyvin herkkien ihmisten kannattaa jättää tämä kirja kokonaan väliin sen aika lailla triggeröivien tapahtumien vuoksi.
Jansson jatkaa melko oivaltavaa, mutta ei ehkä kovin syvällistä henkilökuvaustaan. Erityisluokan lapset oli minusta kuvattu varsin taitavasti, eli jostain syystä pahuutta huokuva Vincent, hänen tyttöystävänsä, hieman yksinkertaiseksi luonnehdittu Signe, ADHD-potilas Oskar ja autistinen Fabian. Myös Amelien ja Lauran naapuri, kaupunkikyylä Margit, oli oikein osuva – eivätköhän useimmat meistä tunne tällaisia margiteja. Itse murhajuoni ei nyt ehkä kovasti yllättänyt, mutta aidon dekkaristin tavoin Jansson osasi kuljettaa epäilykset henkilöstä toiseen. Monella tuntuu olevan motiivi murhaan.
Sitten tietysti lopuksi se asia, jota olen ihmetellyt varmaan kymmenen viimeisimmän Maria Wern -sarjan osan ajan: mikseivät hänen lapsensa kasva, vaikka kirjoissa selvästi kuitenkin vuodet kuluvat? Nyt kerrotaan, että Emil on yhdentoista ja Linda seitsemänvuotias. Tai sitten Gotlannissa tapahtuu enemmän tai vähemmän verisiä murhia lähes viikoittain, mikä sekin tuntuu vähän epäuskottavalta skenaariolta. Tätä kysyisin mielelläni Anna Janssonilta, jos hänet tapaisin, mutta tuskin sentään hänen pakeilleen ryhdyn aktiivisesti yrittämään.
