Paha paikka on oikein paha paikka. Kyyti oli niin huimaa, että olin ihan kauhuissani. Välillä teki mieli huutaa apua ja helpotusta. Minussa sittenkin asuva pieni ja hento nainen ei löytänyt kirjan harmoniaa. Se tuskin oli tarkoituskaan, sillä en kuulunut kohderyhmään.
Kirja on kirjoitettu hyvin ja helposti luettavaksi, huumoria millään lailla unohtamatta. Olen ilahtunut kirjasta siksi, että tämä kirja sopii niille nuorille miehille, jotka eivät muutoin lukisi juuri mitään. Kirjan meno ja meininki hirvittää naisihmistä, mutta uskoisin, että on miehiseen makuun erittäin oiva suupala.
Kirjan henkilöt, Pate ja Riikonen, ovat lapsuuden kavereita, jotka tekevät pankkiryöstön. Sen jälkeen molemmat lähtevät varusmiespalvelukseen. Sitten alkaa se kohellus, joka varmasti viehättää kaikella toiminnallisuudellaan juuri niitä, joille se on kirjoitettu.
Paha paikka on kirja, jolla on kaksi kirjoittajaa. Minulla meni välillä miettimiseksi, kumpi on kumpi ja miten tekstit eroaa vai eroaako. Onko juuri tämä kohta Tapanin vai Harrin?
Tarjoaisin tätä kirjaa nuorille miehille, en ehkä kuitenkaan herkille runopojille.