Jari Nissisen kirja Paha mieli tarttui käsiini melkeinpä sattumalta, hetken mielijohteesta. Kiinnosti se narsistisen mielen kuvaus.
Jesse on näyttelijä, hyvä näyttelijä ja parhaiten sen tietää hän itse. Hän ottaa Johannan itselleen ja heistä tulee perhe. Niin, oikein idylli, voisi luulla, mutta ihan kaikkea muuta.
Jesse on niin kuvottava, kamala ja ärsyttävä, nilkkien nilkki, että ihan kaiken aikaa kirjaa lukiessa oli paha mieli. Paha mieli siitä kaikesta, miten Jesse kohteli muita ihmisiä. Paha mieli siitä, miten muut antoivat sen tapahtua. Paha mieli Johannan takia, miksei älynyt lähteä pois.
Kirjaa oli silti pakko lukea, miksi, niin siksi, että Nissisen teksti on jouhevaa, niin pursuilevaa ja rikasta, että sen takia halusi vaan heittäytyä siihen sanojen virtaan. Lisäksi kurkistus näyttelijän työhön oli mielenkiintoista.
Päällimmäisenä keikkuu kuitenkin se narsistinen Jesse, jonka käytös, ajattelu ja kaikki teot, saavat ihon kananlihalle, pelkäämään, että törmäisi moiseen. Sitä rukoilee, ettei koskaan. Paha mieli on niin loistava kuvaus luonnehäiriöisestä, että nostan hattua. Itse asiassa aika pelottavaa, että aihe on hirveä ja silti sanat ottavat haltuun, eivätkä päästä irti, aivan kuin Jesse olisi ottanut minutkin otteeseensa…
Tämä oli luettava ja vaikka en ihan täysin loppua ymmärtänyt, olin onnellinen, että se loppui. Suosittelen, jos uskaltaa lukea. Minä haluan lukea nyt jotain kepeämpää.