”Älä lue tätä kirjaa tai joudut helvettiin.”
Uhkaus on kova, mutta mikäpä houkuttelisi enemmän. Yliopiston lehtori Mickel Backman säikähtää, kun opiskelija valitsee seminaarissa esseensä aiheeksi Leander Granlundin pahan kirjan Elon murheisesta hämärästä, jonka lukijaa odottaa helvetti. Backman ei ole taikauskoinen mies, hänellä vain on taustaa Granlundin kirjan kanssa.
Tästä saadaankin kirjan päähenkilöt. Toisessa juonteessa seurataan Backmania, toisessa Granlundista kiinnostuneen opiskelijan kaveria Callea. Molemmat miehet painiskelevat kriisiensä parissa, niin ihmissuhteissa kuin töissä ja opiskeluissaan. Backmania painaa kirjallisuustieteen laitokseen kohdistuvat tulospaineet ja leikkaukset, Callen niskassa hönkii Kela opintopistevaatimuksineen.
Näistä aineksista Kaj Korkea-aho rakentelee jännitystä ja kauhuakin. Kauhupuoli olisi minusta saanut olla pelottavampaakin, mutta romaanin loppu on sen verran hyvä, että puutteet voi antaa anteeksi. Korkea-aho rakentelee tyylikkään loppuhuipennuksen. Tummempaa tuolla puolen teki aikoinaan vaikutuksen, eikä Paha kirja sen rinnalla häpeä. Korkea-aho pysyy edelleen niiden kirjailijoiden listalla, joiden uudet kirjat luetaan aikailematta.