The Pacific kuvaa toista maailmansotaa Tyynellä valtamerellä. Tekijä on halunnut syventää samannimisen tv-sarjan synnyttämiä kokemuksia. Hanke sai alkunsa historioitsija Stephen Ambrosen tutkimuksista, jotka hänen poikansa Hugh Ambrose saattoi loppuun isän kuoltua. Aiemmista historiikeista sekä rintamamiesten muistelmista ja muista alkuperäislähteistä kuvauksia etsinyt tekijä käsittelee laajasti eri aselajien osuutta. Lopulta hän päätyy kuvaamaan taisteluissa kouliintuneiden viiden sotilaan kokemuksia.
Merijalkaväki sekä laivasto ja sen syöksypommittajat olivat sotatoimialueella keskeisessä roolissa. Konkreettisen sodankäynnin ohella Ambrose kuvaa sotavankien kohtaloa. Taudit, heikko ravinto, pakkotyö ja japanilaisten julmuudet olivat vankien arkea. Tyynenmeren sota tappoi sotilaiden lisäksi lukemattomia siviilejä Kiinassa, Filippiineillä, Burmassa, Uudessa Guineassa ja Japaniin kuuluvilla saarilla.
Kirjoittaja korostaa amerikkalaisten urhoollisuutta ja silloista kuvaa vihollisista, joka sai japanilaiset vaikuttamaan hirviömäisiltä epäihmisiltä. Hän myös kritisoi jyrkästi kenraali Douglas MacArthuria lukuisista virhearvioista.
Sodan syitä pohtiessaan Ambrose sivuuttaa sen, että Yhdysvallat harjoitti samankaltaista politiikkaa kuin Japani rakentamalla sillanpääasemia varsinaisen alueensa ulkopuolelle. Yhdysvallat oli eri tavoin — myös aseellisesti — läsnä Havaijin lisäksi Filippiineillä, Karibialla sekä Väli- ja Etelä-Amerikassa. Eräänlainen yltiöisänmaallisuus leimaa tekstiä usein ja minusta jopa hieman haittaavasti.
Taistelujen lomassa kuvataan sodan vaikutuksia yksilöön koskettavasti. Joku raaistuu kaivamaan pistimellä kultahampaita haavoittuneen vihollisen suusta. Toisen maailma järkkyy sillä seurauksella, että hän päätyy mielisairaalaan alleen laskevana neurootikkona. Joku menee naimisiin sodan keskellä ja romantiikkakin kukkii, hetken. Rivisotilaiden lisäksi tarkastellaan niin kotijoukkojen kuin vastapuolen kokemuksia. Vihollisen siviiliuhrien kammottavista kohtaloista ei ihmeemmin piitata.
Kotiutuksen jälkeen kylmä ja raaka totuus paljastuu veteraaneille. Etulinjasta selvinnyt joutuu huomaamaan, kuinka kaukana siviilimaailman odotukset ovat sodan todellisuudesta — kaiken koetun jälkeen pitäisi palata arkeen kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan…
Kirja ei ole objektiivinen historiikki. Miesten kokemukset ja yksittäisten ihmisten kohtalot pitävät kuitenkin lukijaa hyvin otteessaan. Vaikka kerronta hyppii ajallisesti ja paikallisesti melko sekavasti, miehistä tulee kokemuksineen ja ongelmineen läheisiä kirjan myötä. Kirja on aikamoinen tiiliskivi ja todella hieman sekava. Suosittelen puolidokumentaarinomaisista tarinoista sekä aiheesta muutoin kiinnostuneille sekä tv-sarjaa mahdollisesti seuranneille.