Pekka Peltola on ehtinyt olla monessa mukana. Muutettuaan Pohjanmaalta Helsinkiin opiskelemaan, oli yliopiston kuppilassa aina valmiita keskustelijoita ja organisoijia erilaisiin puuhiin. Kyllä Pekkakin valmistui, tosin melko myöhään…
Hän oli perustavana jäsenenä Sadankomiteassa, ydinsodan varjostaessa varsinkin nuorten ajatuksia. Sadankomitea todella toimi aktiivisesti: järjesti keskustelutilaisuuksia ja luentoja, painatti lennäkkejä ja tuohon aikaan kai lähes jokaisella nuorisoon kuuluvalla oli myös yhdistyksen myymä rauhanmerkki rintapielessä. Kun rauhanliikettä väkisin pyrittiin jakamaan kahtia poliittisin perustein, luopui mieskin tehtävistään. Ei toki ainoastaan tästä syystä – oli perhettäkin ja työ, joten aika ei riittänyt kaikkeen. Siinä, ikäänkuin sivussa, vallattiin Vanha ja muutamaa vuotta ennen oli Lapulaisoopperan ensiesitys. Elettiin siis 1960-luvun nousevan nuorison poliittisia vuosia.
Peltola ehti kuitenkin töihin, Yleisradioon, tuolloin niin kutsuttuun Reporadioon, jossa hän oli mukana ideoimassa ja muuttamassa tuotantoa sisältäpäin. Tuolloisista lähetyksistä (esimerkiksi uutisisista ja ajankohtaisohjelmista) puuttui vielä paljon informaatiota, eikä se ollut ajantasalla. Erottuaan Ylestä, hän jatkoi kirjoittamista ja liittyi tietysti ammattiliittoon. Miten sopivasti kävikin, että siitä varmasti tuli ehkä hieman vahingossa miehen eräs tunnetuimmista ammateista: Pekka Peltola on ollut erinomaisena kouluttajana sekä toimitsijana monenmoisissa tilanteissa. Hänellä on myös laaja näkemys aiheesta muutenkin.
Tästä olikin hyvä siirtyä työministerien sihteeriksi, tarjoamaan koottua faktaa nopealiikkeisille ja vaihtuville ministereille, joista kukin on ollut varsinainen persoonallisuus. Pekka itse muistetaan entisen Työvoimaministeriön käytäviltä myös unohtumattomana ilmiönä sinänsä, ruskea vakosamettibleiseri kuului vakiokalustoon. Hänet siirrettiin erilaisiin projektitehtäviin, joista edelleenkin erittäin kiinnostavan kuuden tunnin työpäivän vaikutukset sekä työllisyyteen että työntekijöihin kannattaa vaikka lukea tästä kirjasta. Erinomainen ehdotus tähänkin päivään! Lisäksi hän on tehnyt vuosikymmeniä töitä kansainvälisen työväenliikkeen parissa eri maissa, erityisesti Afrikassa, muun muassa Namibiassa sekä Angolassa ja Etelä-Afrikassa. Tästä oli lopulta tuloksena se jäänyt oppiarvo sekä vähän enemmänkin.
Mies on ehtinyt olla paljossa mukana, kuten myös vaimonsa Kati Peltola. Pekka Peltola täytti juuri 70 vuotta, mutta miehen vauhti, intohimo, aatteen palo sekä luova hulluus eivät ole hävinneet minnekään. Kirja kannattaa lukea toki itse, tämä on vain hyvin kalpea katsaus hänen elämäänsä!