Iskevä, napakka, ajatuksia herättävä ja viihdyttävä. Milja Sarkolan Pääomani puhuu paljon rahasta, mutta ei jää pelkästään taloudellisen pääoman tasolle. Pääomaahan on muutakin: on sosiaalista, kulttuurista, kielellistä, ammatillista ja niin edelleen ja kaikkia näitä tässä romaanissa pohditaan ja pyöritellään.
Jo rahasta puhuminen, ilman että puhutaan varsinaisesti köyhyydestä tai rikkauksista, on raikasta ja kiinnostavaa. Minäkertoja on aika raskas tyyppi käsitellessään kaikkea rahan ja arvon kautta ja hakiessaan elämäänsä tarvitsemaansa hallinnan tuntua jatkuvan rahojen ja varallisuuden laskemisen kautta. Paljonko teatteriesitys tuottaa täyteen myydyllä salilla lipputuloja, paljonko lentokoneen matkustajat matkastaan yhteensä maksavat?
Kulttuurista pääomaa teoksen minäkertojalla on suomenruotsalaisen kulttuurin puolelta. Hän pääsee nauttimaan runsaista apurahoista ja muun muassa matkustamaan niiden turvin Berliiniin ja yhdysvaltalaiseen taiteilijaresidenssiin, jossa pääsee sitten törmäämään oman kielellisen ja sosiaalisen pääomansa rajoihin.
Pääomani viettelee lukijaa autofiktiivisen tulkinnan puolelle, mutta samalla antaa varsin selvästi ymmärtää, ettei tässä nyt varsinaisesti autofiktiosta ole kyse. Kirjailijalle tutusta elämänpiiristä teos kuitenkin ammentaa ja vaikkapa teatterintekemisen maailmasta saadaan kiinnostavia havaintoja – miten taloudellisen, sosiaalisen ja kulttuurillisen pääoman yhteydet sielläkin hallitsevat.
Erinomaisen toimiva, kiinnostava ja hyvin kirjoitettu kirja.