Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Kahdeksan komeaa ja loppuun asti hiottua novellia. Jotakin yhteistä kaikissa on, yllättävää ja ehkä outoa, raadollista ja siten ihmismäistä. Ei ihme, että tekijä julkaisee melko harvoin. Hiominen on varmaan ollut rankkaa ja tarinatkin ovat aika rankkoja, omalla tavallaan.
Psykologiaa, ihmisten ymmärtämättömyyttä, liiallista empatiaa tai ei empatiaa lainkaan. Hellyyttä ja raakuutta, siirtymisiä ajassa ja mielissä, mielikuvia ja todellisuutta, surua ja absurdia menoa. Kokemuksia vieraalla maalla ja toisen kulttuurin kohtaamista kotona – aina on aihetta huoleen ja nauruunkin. Kuolema kurkkii nurkan takana ja ihmiset ovat välittävinään toisistaan, ehkä… Novellit asettavat lukijalle haasteita, vaikka ovatkin näennäisesti helppolukuisia. Ja lukijan on pakko vastata, ainakin itselleen. Minua tämä kokoelma jäi vaivaamaan niin, että oli pakko kirjoittaa tämä arvostelu.
Viehättävän raadollisena näin itse esimerkiksi novellin Nos morituri te salutamus. Samoin Ukki Sumiloff ja Tiihotar jäi suorastaan vaivaamaan, varsinkin Antin osuus ja se, mitä Antti tiesi — vai tiesikö kuitenkaan. Viimeinen novelli, Genetic Wasteland on kovin tutunomainen. Toki, se muistuttaa mieleen Annie Proulxin novellikokoelmasta Lyhyt kantama yhden tarinan, josta tuli sittemmin elokuva Brokeback Mountain, mutta tässä Mikkosen omalla varmalla ja taatusti yhtä mieleenpainuvalla tavalla.
Erittäin mielenkiintoisia ja hivenen vinksahtaneita novelleja, joita suosittelen kaikille. Tämä kirja oli ainakin minun luettava kerralla loppuun. Ehkä pienet oudot poikkeamat totutusta kaavasta tuovat juuri sen kiehtovamman lisämausteen, jota tarvitaan lukuhimon herättämiseksi. Onko kuoleman läheisyys ja vanhuus se mauste? Vai onko se ulkopuolisena katsomisen onni, mustan huumorin pärskähdys? Mottona: Kun sisustat sellisi, on hauskempi lusia!