Kun luin tämän kirjan takakannesta, että kirjoittaja Richard Wiseman on psykologian professoriutensa ohella myös taikuri ja kirjoittanut muun muassa yliluonnollisista ilmiöistä, aloin heti suhtautua vähän skeptisesti. Mihinkähän silmänkääntötemppuihin ja unisieppareihin tämä teos oikein perustuisikaan? Mutta yllätyin kuitenkin sitten ihan positiivisesti, ja hyvä niin, sillä uni ja nukkuminen ovat tärkeitä asioita.
Lukiessani Pää tyynyyn -kirjaa vertasin sitä tahtomattanikin jonkin aikaa sitten lukemaani Björn Hedensjön kirjaan Hyvä uni, ja onhan näissä teoksissa paljon yhtäläistäkin. Kummassakin puhutaan unen biologisesta ja neurologisesta puolesta, eri unirytmityypeistä ja siitä, miten nykyisen yhteiskunnan kiihkeä rytmi ja tietokoneaika jättävät liian vähän aikaa nukkumiseen. Enpä ollutkaan koskaan muuten tullut ajatelleeksi sitä Wisemanin kertomaa yksinkertaista faktaa, että modernin ihmisen muuttuneeseen unirytmiin on keskeisesti vaikuttanut Thomas Alva Edison keksimällä sähkölampun!
Pää tyynyyn on kuitenkin jonkin verran laajempi teos kuin Hyvä uni; Wiseman käsittelee enemmän nukkumisen aikana tapahtuvia asioita kuten unissakävelyä ja puhumista, kuorsausta, yöllisiä kauhukohtauksia, unessa oppimista ja varsin laajasti sitten unennäkemistä ja siihen vaikuttamista – painajaisunia kun voi Wisemanin mukaan oppia hallitsemaan kärsivällisellä harjoittelulla. Wiseman käsittelee jonkin verran myös unien tulkintaa, mutta freudilaista käsitystä hän ei juurikaan sulata.
Eräs mielenkiintoinen asia kirjassa on päivätorkkujen tärkeyden korostaminen; jo muutaman minuutin mikrounet tuovat Wisemanin mukaan paljon lisätehoa työhon ja oppimiseen. Käytännön toteutus on sitten asia erikseen – voisin vain kuvitella työnantajan ilmeen, jos alkaisin vaatia, että on saatava ”pimeä, hiljainen paikka, jossa eivät häiritse puhelimet, sähköpostit, ovikellot, lemmikkieläimet tai muut ihmiset”, kuten Wiseman esittää. Ilmeisesti nämä päivätorkkuohjeet on tarkoitettu kotona työskenteleville.
Pää tyynyyn sisältää lisäksi paljon yksityiskohtaisia tehtäviä kirjan käsittelemistä aiheista, ja esimerkiksi unennäön hallintaan liittyvät harjoitteet tuntuivatkin ihan järkeenkäyviltä. Kokonaisuutena kirja oli mielenkiintoinen ja helppolukuinen, tosin sen kirjoittajan huumori ja vitsit eivät minun tosikkomaiseen mieleeni juurikaan istuneet.