Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Lapsen kehityksen kannalta kriittisimpiä aikoja ovat aivan ensimmäiset vuodet. Jo kohdussa tapahtuu paljon sellaista, joka vaikuttaa heidän myöhempään henkiseen kasvuunsa joko kehittävästi tai rajoittavasti. Vauva oppii syntymänsä jälkeen hirmuisella vauhdilla uutta, kun aivojen koko kasvaa muutamassa vuodessa kolminkertaiseksi syntymään verrattuna. Mitä lapsen pään sisällä tapahtuu? Miten voimme auttaa pienokaisiamme kehittymään parhaalla mahdollisella tavalla?
Neurotieteen lisensiaatti Tiina Huttu ja aivotutkimukseen erikoistunut tiedetoimittaja Kirsi Heikkinen ovat koonneet tiiviin tietopaketin vanhemmille ja vanhemmuutta odottaville. Pää edellä : Näin tuet lapsesi aivojen kehitystä antaa, minkä otsikko lupaa. Se on helposti lähestyttävä teos, joka esittelee aivojen toimintaa sujuvasanaisesti, mutta napakan tieteellisellä otteella. Huttu ja Heikkinen kertovat, milloin lapsella on etsikkoaika esimerkiksi kielelliselle kehitykselle tai tunteiden säätelyn oppimiselle. Keskeisemmälle sanastolle on varattu hakemisto kirjan lopussa. Kirjan voi myös lukea välittämättä liikaa siitä, mitä dopamiini tekee ja missä Brocan alue sijaitsee. Mukana on myös paljon sitaatteja pikkulasten vanhemmilta – pääosin äideiltä.
Muutenkin Pää edellä keskittyy aika paljon äiti-lapsi-suhteeseen, ja isä pääsee kunnolla mukaan vasta ihan lopussa, jossa kerrotaan, kuinka vanhemmuus muuttaa meitä. Mutta meille isille Hutulla ja Heikkisellä on kuitenkin tärkeä sanoma: tehkäämme itsemme tarpeellisiksi. Hyvä vanhemmuus ei katso sukupuoleen.
Välillä kirjaa lukiessani mietin, kuinka väärin teimme muutama vuosi sitten kaiken vauvamme kanssa, olemmeko aiheuttaneet pienokaisellemme enemmän harmia vai hyötyä. Onneksi Huttu ja Heikkinen eivät tee asioista liian vaikeita. Lämpö ja läheisyys ovat tärkeitä niin lapselle kuin aikuisellekin. Vanhemmanvaistot heräävät, jos lapsen kanssa viettää riittävästi aikaa ja lapsenhoitoon paneutuu kunnolla. Riittävän monipuolinen virikemaailma, huolenpito ja välittäminen riittävät. He päättävät kirjan toteamalla, että lapset, joilla on turvallinen, kannustava, molemminpuolinen suhde vanhempiinsa, ovat selvemmillä vesillä kuin ne, joiden suhde takkuaa. Tästä ajatuksesta rauhaa ja rakkautta lapsiperheisiin! Suosittelen!
