Pienen Marken eli Margit Miriam Backmanin elämä ei ala hääppöisten tähtien alla. Hänen äitinsä on maineeltaan ja elämäntavoiltaan epämääräinen satamatyttö ja isänsä mitä ilmeisimmin saksalainen sotilas. Äidin luona käy kaikensorttisia yhdenyönsetiä, joista ällöttävimmät poikkeavat Markenkin sängyssä tätä kourimassa. Marken ainoa lohtu on kenkälaatikollinen lehdistä leikattuja paperinukkeja, joista hän kuvittelee itselleen sukulaisia, ja tämä laatikko seuraakin häntä läpi aikuisuuden muutosta toiseen. Mutta sitten satamakaupungissa sattuu raju tulipalo, jossa Marken äiti ja senkertainen setä palavat kuoliaiksi.
Orvoksi jäänyt pikkutyttö sijoitetaan lastenkotiin, mistä tuleekin varsinainen onnenpotku hänelle. Onhan sentään olemassa hyviäkin ihmisiä, ja vähitellen Marke ponnistaa opiskelijaksi, ja niin halveksitusta tyttösestä, lastenkoti-Markesta, tulee ihan oikea viranhaltija, liikunnan lehtori Margit Backman. Paistaa siis päivä risukasaankin.
Kronologisessa osuudessa seurataan siis Margitin elämää aina eläkepäiviin asti, mutta tekstin lomaan on aseteltu Espanjan Cádiziin sijoittuvia tuokiokuvia, jotka kertovat ikääntyneen ja osin kyynistyneenkin päähenkilön elämästä lämpimässä maassa seuranaan iloluontoinen palvelustyttö Maria.
Ovi-romaani ei ole kokonaisuudessaan mikään varsinainen hyvän mielen luettava, sen verran raadollisia sen tapahtumat ovat. Omalla erikoisella tavallaan se kuitenkin koukutti ja piti lukijan mielenkiinnon loppuun asti intensiivisenä.